Emätön hir­ven­va­sa tuli vai­ker­taen talon pi­ha­pii­riin Haa­pa­ve­del­lä – Ka­ro­lii­na Tör­mä­leh­to antoi vasalle ter­ni­mai­toa ja vie sen nyt Ranuan eläin­puis­toon

Törmälehdon taloudessa otettiin kuva hirvenvasasta Karoliina Törmälehdon sylissä.

Eläin­tar­hois­sa pi­det­tiin to­den­nä­köi­se­nä sitä, et­tä vasa on etään­ty­nyt emäs­tään.

Haa­pa­ve­ti­sen Ka­ro­lii­na Tör­mä­leh­don per­heen na­vet­ta­ra­ken­nus on tär­keä tur­va­paik­ka hir­ven­va­sal­le. Sun­nun­tai­na, äi­tien­päi­vä­nä, Ka­ro­lii­nas­ta tuli va­sal­le kuin va­ra­äi­ti, joka an­toi hen­nol­le met­sä­ne­läi­mel­le ruo­kaa ja suo­jaa.

– Aa­mul­la na­ve­toin­nin ai­kaan mies kuu­li ih­meel­lis­tä ään­tä ul­koa. Se ei ol­lut mi­kään lin­tu, Tör­mä­leh­to muis­te­lee.

Ää­ni oli eläi­men vaikerrusta.

Tar­kis­tus­kier­ros pi­ha­pii­ris­sä ja lä­hei­sen met­sän­reu­nas­sa pal­jas­ti, et­tä ää­nen­pääs­tä­jä oli hir­ven­va­sa, joka hiip­pai­li alu­eel­la yk­si­nään. Kun Ka­ro­lii­na läh­ti it­se­kin kat­so­maan eläin­tä, se oli jo eh­ti­nyt tul­la hei­dän ko­ti­pi­haan­sa ros­ka-as­ti­oi­den luo.

– Vasa oli il­man emää ja it­ki, Tör­mä­leh­to sa­noo.

Hän oli yh­tey­des­sä tut­ta­vaan­sa Kai­su Sep­pään, jon­ka kans­sa mie­tit­tiin, mi­ten oli­si jär­ke­vin­tä ede­tä asi­as­sa.

– Ei mi­nun sy­dä­mel­lä­ni eläin­tä voi­nut jät­tää hoi­ta­mat­ta, Tör­mä­leh­to sa­noo.

Nai­set oli­vat ot­ta­neet yh­teyt­tä po­lii­siin ja ky­sel­leet, on­ko alu­eel­la ol­lut mah­dol­li­ses­ti hir­vi­ko­la­ria, jos­sa va­san emä oli­si me­neh­ty­nyt. Epäi­ly­nä mie­li­ku­vis­sa ovat myös mah­dol­li­set su­det, jot­ka ovat voi­neet syö­dä va­sal­ta emän. Mi­tään var­muut­ta täs­tä­kään asi­as­ta ei ole.

– To­sin, mi­ten tämä vasa sit­ten oli­si enää elos­sa, Tör­mä­leh­to tuu­mii.

Neu­vok­kai­na nai­set soit­ti­vat myös Suo­men eri eläin­tar­hoi­hin.

Eläin­tar­hois­sa pi­det­tiin to­den­nä­köi­se­nä sitä, et­tä vasa on etään­ty­nyt emäs­tään.

– Kor­ke­a­saa­res­ta sain neu­vo­ja, mi­ten va­san kans­sa pi­tää toi­mia. Soi­tim­me vie­lä Ra­nu­an ja Äh­tä­rin eläin­puis­toi­hin­kin.

Eläin­tar­hois­sa pi­det­tiin to­den­nä­köi­se­nä sitä, et­tä vasa on etään­ty­nyt emäs­tään. Ky­lä­läis­ten ha­vain­to­ja ke­rä­tes­sään nai­set oli­vat saa­neet tie­to­ja, et­tä yk­si­näi­ses­tä va­sas­ta oli teh­ty ha­vain­to­ja jo edel­lis­päi­vi­nä.

Nyt Suo­tu­pe­räl­lä tal­tee­no­tet­tu vasa on näh­ty ai­em­min jon­kun mat­kan pääs­sä Ke­son­tiel­lä, Haa­pa­ve­del­lä.

Vasa oli ol­lut kiin­ni­o­tet­ta­es­sa kesy ja pyr­ki­nyt ha­keu­tu­maan myös ta­lon omis­ta­jien koi­ra­häk­kiin koi­rien luok­se. Nai­set ar­ve­le­vat va­san ole­van noin yh­den tai kor­kein­taan kah­den vii­kon ikäi­nen. Näl­kä al­koi jo nä­kyä eläi­mes­tä.

– Se oli jo ai­van luu­ta ja nah­kaa, Tör­mä­leh­to ker­too.

Eläin­tar­has­ta saa­tu­jen oh­jei­den pe­rus­teel­la aloi­tet­tiin ruo­kin­ta, jota on jat­ket­tu koko sun­nun­tain ajan.

– Olen su­lat­ta­nut sil­le ter­ni­mai­toa ja an­ta­nut mai­toa pul­los­ta pit­kin päi­vää, hän jat­kaa.

Hoi­va, tur­va ja huo­len­pi­to ovat tuo­neet Ka­ro­lii­nal­le uu­den sy­dä­nys­tä­vän. Vasa on kiin­ty­nyt päi­väs­sä hä­neen niin, et­tä se seu­raa pe­räs­sä sin­ne, min­ne Ka­ro­lii­na me­nee­kin.

– Ei se pai­na­kaan kuin noin 10 - 12 ki­loa, hän yn­nää.

Sun­nun­tai­päi­vän hui­pen­nut­tua il­taan Ra­nu­an eläin­tar­has­ta on ol­tu Tör­mä­leh­toon yh­tey­des­sä. Eläin­tar­ha on val­mis ot­ta­maan va­san suo­jiin­sa.

Il­ta­yh­dek­sän tie­noil­la suun­ni­tel­ma va­san mat­kas­ta on val­mii­na.

– Lai­tan va­san laa­ti­kos­sa far­ma­ri­au­toon koi­ra­ver­kon taak­se. Läh­den aa­mu­yös­tä aja­maan ja vie­mään sitä Ra­nu­al­le, Tör­mä­leh­to ker­too.

Eläin­tar­has­ta on lu­vat­tu, et­tä or­po vasa saa siel­tä uu­den ko­din.

– On­nek­si se on leh­mä­va­sa, kos­ka eläin­puis­to ot­taa vain naa­rai­ta, jo­ten se saa jää­dä eläin­puis­ton asuk­kaak­si, Tör­mä­leh­to iloit­see.