"Ensimmäinen muistikuvani talosta on, että se on vaalea, valkoisen aidan ja tuuheiden koivupuiden ympäröimä", muistelee Tuiran Sinisen talon kuuluisimman asukkaan, kansantieteilijä-kirjailijan Samuli Paulaharjun pojantytär Marketta Keinänen. Keinänen vieraili talossa usein isoisän jo kuoltua. Paulaharjun toinen vaimo Jenny Paulaharju asui Tuiran talossa kuolemaansa, vuoteen 1964 saakka.
Samuli Paulaharjun lapsenlapset kutsuivat Jenny Paulaharjua usein isoäidikseen. Paulaharjun ensimmäinen vaimo ja lasten äiti Kreeta kuoli jo vuonna 1913. Taloa kutsuttiin muun muassa nimellä Takarannan talo, sillä kun keskustasta kulki Tuiraan päin, talo näkyi joenrannan takaa.
Keinänen matkusti kesälomiksi Helsingistä Hailuotoon ja matkalla perhe yöpyi usein Tuirassa. "Tulimme taloon paraatiportaiden kautta. Ensimmäinen ovi vasemmalla johti isoisän valokuvaushuoneeseen. Toinen huone oli isoäidin, Jennyn, makuuhuone." Yläkerrassa olivat Paula-Tädin ja Fiia-apulaisen kamarit.
Paulaharjut levensivät taloa erikoisella tavalla joelle päin 1930-luvulla, jotta tilaa saataisiin lisää. Tontin läpi kulki vanha maantie Kuusamoon ja taloa myös oikaistiin tien kanssa samansuuntaiseksi.
Paulaharjun työhuone tuli tutuksi Keinäsen lukioaikoina. "Istuin sivutuolilla pöydän ääressä ja isoäiti kuulusteli minun ruotsin kielen taitojani. Muistan, että ikkunalaudalla oli komea ja iso, vaaleanpunaisin kukin kukkiva kärsimyskukka, joka peitti koko ikkunan", Keinänen kertoo. Jenny Paulaharjun kuoleman jälkeen Samuli Paulaharjun Paula-tytär asui talossa yksin vielä muutaman vuoden, kunnes talo myytiin.
Talon tarkkaa rakennusvuotta ei löydy Pohjois-Pohjanmaan museon tiedoista. Talo sijaitsi Oulujoen kunnan puolella, eikä rakennuspiirustuksista pidetty tarkkaa lukua.
Puu-Tuira hävisi aikoinaan talo talolta, ja myös Sininen talo oli purku-uhan alla 1970- ja 1980-luvuilla. Paikalle suunniteltiin pysäköintialuetta. Rakennus sai pitkään jatkuneen kädenväännön jälkeen suojelupäätöksen vuonna 1989. Talon säilyttämisen puolustajat kuvasivat paikkaa muun muassa sanoin "keidas Tuiran kivierämaassa".
Sake Saarisen vanhemmat Raili ja Lasse Saarinen perustivat taloon ruokaravintolan vuonna 1972. Talo oli jo tuolloin maalattu siniseksi. "Äitini muistelee, että talo oli maalattu siniseksi vuonna 1970, ennen heidän omistustaan", itsekin ravintola-alalla työskentelevä Sake Saarinen sanoo. Tuolloin sisätiloissa oli jo purettu muun muassa väliseiniä. Ravintolan nimeksi tuli värin mukaan Sininen talo.
"Sininen talo oli 1970-luvulla arvostettu ja intiimi ruokaravintola ja lämminhenkinen paikka. Vanhempani pitivät taloa kuin kukkaa kämmenellä", Saarinen muistelee. Talossa pidettiin myös opiskelijajärjestöjen juhlia ja bändi-iltoja. Talo kävi ravintolatoimintaan liian pieneksi ja se myytiin nykyiselle omistajalleen vuonna 1984. Vuodesta 1986 asti talossa on toiminut vanhoja levyjä ja kirjoja myyvä Kirjakulma.
Juttusarjassa esitellään paikkoja, jotka ovat oululaisille tuttuja, mutta joiden tarinaa ei kuitenkaan usein tunneta. Sininen talo ei ole enää samanlainen kuin Samuli Paulaharjun pojantyttären Marketta Keinäsen muistoissa. Talon seinän muistolaatta kertoo entisistä asukkaista, Paulaharjuista.
