Suomen kielellä on tiettävästi ikää noin 2 000 vuotta. Se, miten suomea kirjoitetaan on Mikael Agricolan valintojen tulosta.
Jos Mikael Agricola olisi ollut oululainen, suomen kirjakielessä olisi sellaisia sanamuotoja kuin tekkee, sannoo, kolome ja lehemä, kertoo suomen kielen professori Harri Mantila Oulun yliopistolta.
Tällä hän haluaa korostaa sitä, että kirjakielen tradition aloittajalla on aina valtavan suuri vaikutus kirjakielen muotoutumiseen. Silloin kun aiempia esikuvia ei ole, voi valita oman murteensa ja alkaa kirjoittaa sitä tai yrittää luoda kompromissia tuntemiensa murteiden pohjalta.
Suomen kieli oli olemassa eri murteina eri maakunnissa jo kauan ennen kuin Mikael Agricola (n. 1510–1557) tarttui toimeen ja loi suomen kirjakielen pohjan, kertoo professori Mantila.
Kirjakieltä rakentaessaan Agricolan piti ensimmäiseksi valita kirjoitusjärjestelmä. Hän valitsi latinalaiset aakkoset, mutta olisi periaatteessa voinut valita kyrillisetkin.
Toinen valinta oli sanojen muoto. Käyttikö hän esimerkiksi muotoa komea, komia vai komee. Kaikki muodot olivat ja ovat yhä olemassa eri murteissa.
– Agricola tajusi, että hän oli tekemässä uutta ja valtavan merkityksellistä työtä. Hän itse kirjoitti, että käyttää enimmäkseen Turun seudun kieltä, koska Turussa oli emäkirkko, piispantuoli ja istuin. Hän valitsi pohjaksi silloisen pääkaupunkiseudun kielen.
Jos Viipuri olisi ollut Suomen keskus Turun sijaan, olisi kirjakieli täysin erilaista. Kirjoitettaisiin mie ja sie, ja minä ja sinä olisivat meistä hauskaa murretta, Mantila selventää.
Käsitys siitä, että Agricola jotenkin loi suomen kielen, ei pidä paikkaansa. Agricolaa ei voi siis syyttää esimerkiksi sijamuotojen paljoudesta, sillä kielen rakenne oli jo olemassa.
– Nominit taipuivat ihan samalla tavalla 1500-luvulla kuin nyt, samaten verbit. Agricola ei tehnyt kieltä, vaan valitsi eri muotoja, joita ajatteli voitavan käyttää kirjakielessä. Kirjoitusasun hän lainasi ruotsin, saksan ja latinan kielten kirjoitusjärjestelmistä.
Nykyinen kirjakieli ei ole enää Agricolan kirjakieltä. Esimerkiksi yksi äänne, yksi kirjain -tapa vakiintui nykyiselleen vasta 1800-luvun lopulla.
Kirjakielen kehitykseen vaikutti merkittävästi myös niin sanottu murteiden taistelu 1800-luvun puolivälissä. Siinä itämurteiden puhujat peräsivät oikeuksiaan, sillä heidän mielestään kirjakieli oli liian länsisuomalaista.
Taistelu päättyi kompromisseihin ja sanastoon otettiin itämurteen sanoja.
Esimerkiksi siihen asti kirjakielessä olleen suvi-sanan tilalle otettiin savolaismurteesta kesä. Samaten ehtoo-sanan korvasi savolaisten vaatimuksesta ilta.
– Suvi ja ehtoo kuulostavat nyt meistä vanhahtavilta ja lyyrisiltä juuri siksi, että niitä käytettiin vanhassa kirjakielessä.
Myös monia länsisuomalaisuuksia jäi pois. Esimerkiksi jälkitavujen h-äänne: mennähän kylähän.
Nykyinen kirjakielemme on siis yli 300 vuoden kehityksen tulos ja yksi maailman parhaista, kertoo Mantila.
– Esimerkiksi englannin oikeinkirjoitus on järjetön ja jo ammoin paikalleen jämähtänyt.
Kirjakieleen ilmestyi kuitenkin myös keinotekoisia piirteitä.
Mukaan otettiin Elias Lönnrotin ehdotuksesta d-kirjain, jota ei alkuperäisesti käytetty minkään murteen äännerakenteessa.
– Se selittää, miksei sitä edelleenkään usein käytetä arkipäivän puhekielessä. Se on teennäistä, koska se ei ole suomea ollenkaan.
Muutakin keinotekoista kirjakieleen ujutettiin, nimittäin tiukka ero ihmistä tarkoittavan hän-sanan ja eläintä tai esinettä tarkoittavan se-sanan välillä.
Katsottiin, että koska ruotsin kielessä eroteltiin ihmiset ja eläimet, piti eron olla myös suomen kielessä, kertoo Mantila.
– Suomessa kaikki oli se. Hän-sana vakiinnutettiin keinotekoisesti kieleen. Eri sukupuolille omaa hän-sanaa ei sentään keksitty, koska suomessa sukupuolia ei eroteltu. Joskus kuulee paheksuttavan, kun sanotaan ihmisestä se. Minä sanon siihen, ettei se ole niin vakavaa. Tuolloin puhutaan Alkuperäistä ja Oikeaa suomea.
Mikael Agricola
Syntyi noin 1510 Pernajan Torsbyssä.
Kävi koulua Viipurissa, josta siirtyi 1528 Turkuun piispan kirjuriksi ja seuraavana vuonna piispan kansleriksi.
Lähti opiskelemaan Saksaan Wittenbergin yliopistoon 1536.
Valmistui maisteriksi 1539 ja palasi takaisin Suomeen Turun koulun rehtoriksi ja tuomiokapitulin jäseneksi.
Ensimmäinen suomenkielinen kirja, Abckiria ilmestyi 1543.
Rucouskiria ilmestyi 1544.
Mikael Agricolan tilalle Turun koulun rehtoriksi Paavali Juusten 1547.
Uusi testamentti ilmestyi 1548.
Teokset Käsikiria, Messu ja Jeesuksen Kristuksen kärsimyshistoria ilmestyivät 1549.
Mikael Agricolalle ja hänen vaimolleen Birgitta Olavintyttärelle syntyi poika Kristian 1550.
Teokset Psalttari ja Veisut ja Ennustukset ilmestyivät 1551.
Teos Ne Profeetat ilmestyi 1552.
Turun hiippakunnan ordinariukseksi (Turun piispa) 1554.
Kuoli paluumatkalla rauhanneuvotteluista 9.4.1557.
Mikael Agricolan päivää eli suomen kielen päivää on juhlittu 9. huhtikuuta vuodesta 1960 lähtien. Se on vakiintunut liputuspäivä, jota vietetään hänen kuolinpäivänään, sillä syntymäpäivästä ei ole varmuutta.
Oulussa Agricolaa muistetaan kahvikonsertilla
Pipliaseura on muutaman vuoden ajan järjestänyt huhtikuun alussa Agricola-kampanjan, jossa tehdään tunnetuksi kansainvälistä lukutaitotyötä.
Lukutaito-ohjelman tavoitteena on, että 20 000 itäafrikkalaista naista oppii lukemaan.
Kampanjaan kuuluva Agricola-leivos muistuttaa lukutaitotyöstä ja on kansainvälisen lukutaitotyön symboli.
Oulussa järjestetään Agricolan päivän kahvikonsertti kulttuuritalo Valveella Konst o. Delissä maanantaina 9.4. kello 18. Musiikista vastaavat Mari Vuoritie, Hannu Sirén ja Raimo Paaso.
Konsertti liittyy Oulun Pipliaseuran 200-vuotisjuhliin ja siihen on vapaa pääsy.
