Lämmin kevät on saanut villiyrtit puskemaan ylös maasta myös Oulun seudulla. Kempeleläinen luonnontuotekouluttaja Annikka Kujala kertoo, että lajimäärä lisääntyy koko ajan.
– Maahumalaa näkyi lumen sulamisen jälkeen ensimmäisenä, jo maaliskuun puolella. Nyt kotipihalta löytyy suolaheinää, siankärsämöä, apilanlehtiä ja voikukkaa, Kujala luettelee.
Myös villiyrttien kuningas nokkonen nostaa päätään pieninä taimina.
– Olen napsinut villiyrttejä suoraan suuhun siitä ilosta, että kasveja on taas saatavilla. Se on viehättävää pitkän talven jälkeen.
Kujalan mukaan pienissä villiyrttien aluissa maku ja hyötyaineet ovat tiivistetyssä muodossa.
Minikokoisia villiyrttejä voi käyttää maustamaan kaupan salaattia, sillä villinä kasvavissa yrteissä on yleensä enemmän ravinteita kuin kasvatetussa vihreässä.
Kujala hoksauttaa, että vappupiknikillä kannattaa katsoa ympärilleen: mitä vihreää kasvaakaan ympärillä.
Varsinkin aloittelija saa olla tarkkana
Tähän aikaan vuodesta pienten villiyrttien tunnistaminen voi olla aloittelijalle vaikeaa. Kujalan mukaan toukokuun puolivälissä yrtit ovat kasvaneet sen verran, että niitä voi nimetä paremmin.
Jos kasvia ei varmasti tunnista, sitä ei missään nimessä kannata käyttää ruokana. Vaarana on se, että kasvi voi olla myrkyllinen.
– Koulutusta ja kurssitusta ei välttämättä tarvitse, jos kerää vaikka nokkosta. Se on parhaita villiyrttejämme, jota löytyy helposti ja runsaasti. Nokkosen ravintosisältö on huikea, sillä voi korvata pinaatin.
Nokkosen voi sotkea vain valkopeippiin, joka ei polta sormia. Valkopeippi ei ole myrkyllinen, mutta ravintoarvoltaan se on nokkosta vähäisempi.
Villiyrtti.fi-yrittäjä Kujala kertoo, että monet tulevat järjestetyille yrttikursseille ja -retkille, kun harrastuksesta halutaan saada enemmän irti.
Kiinnostus villiyrttejä kohtaan on lisääntynyt viime vuosina. Keräilyä kestää koko sulan maan kauden ajan.
– Touko- ja kesäkuun aikana etsitään lehtisatoa, sitten kukkasatoa ja loppusyksystä siemeniä ja juuria.
