Naapurilähiö-sarjassa kerrotaan kuudesta oululaisesta lähiöstä. Sarjan aiemmat jutut on julkaistu 4. joulukuuta (Oulun kasvu) ja 6. joulukuuta (Kaukovainio). Jutut julkaistaan viikonloppuisin. Lintulan jälkeen esitellään Tuira, Intiö, Rajakylä ja Kaijonharju.
"Rauhallista, viihtyisää ja sopivan lähellä keskustaa", kuvailee Aksel Pierard Lintulaa, jossa hän perheineen asuu.
Vaimo Elina Pierard huomauttaa, että palveluita pitää hakea vähän kauempaa.
"Lasten pitää käydä neuvolassa Mäntylässä. Onneksi siellä on erinomainen palvelu", hän kiittelee.
Lapset Daniel (3,5 v) ja Elijah (2 v) ovat iloisia siitä, että kavereita löytyy aivan läheltä. Leikkipuistokin on sopivan matkan päässä, ja aivan vieressä on runsaasti ulkoilumahdollisuuksia.
Pierardin ovat asuneet Lintulassa pari vuotta. Heidän mielestään seutu soveltuu erinomaisesti lapsiperheille. "Lintulassa on turvallista. En tiedä ketään, jonka autoon tai kotiin olisi murtauduttu", Elina Pierard kertoo.
Lähellä keskustaa
Lintulasta on matkaa Pokkitörmälle kolme kilometriä ja sata metriä. Väli mitattiin aikoinaan paikkakunnan aktivistien toimesta liki metrin tarkkuudella.
Lintulassa pitkään asunut, mutta nyt jo pois muuttanut Urmas Valkiala kertoo, että seudun asukkaat arvostavat alueen rauhallisuutta. Höyhtyän viereen metsään rakennuttuun lähiöön ei koskaan pystytetty ostoskeskusta ja siihen pubia.
Alueelta ei myöskään löydy kaupungin vuokrataloja, vaan lintulalaiset asuvat pääasiassa vuokratonteille rakennetuissa omistusasunnoissa.
Lisäksi Lintula suunniteltiin väljästi verrattuna muihin 60-luvun lähiöihin. Talojen väliin on jätetty puita ja metsäsaarekkeita. Eräänä suunnittelun esikuvana lienee ollut Espoon Tapiola.
Juuri väljästi suunnitellun arkkitehtuurin takia Lintulasta tuli suosittu asuntosäästökohde, kun se rakentaminen päätettiin aloittaa 60-luvun alussa.
Erityisen haluttavaksi Lintula nousi yllättäen tammikuussa 1963, kun Typpitehdas räjähti. Höyhtyän seutu kun sijaitsi suhteellisen pitkän välimatkan päässä pelottavaksi mielletystä ja saastuttavasta tehtaasta.
Melkein lentokenttä
Lintulaa ryhdyttiin ensimmäistä kertaa kaavoittamaan 1952, kun arkkitehti Otto-Iivari Meurman suunnitteli alueelle lentokenttää. Asiasta kuitenkin luovuttiin, ja tositoimiin kaavoituksessa päästiin vasta 60-luvun alussa.
Lintulan asemakaavan laati kaava-arkkitehti Niilo Kokko. Suunnittelijana oli arkkitehtitoimisto Uki Heikkinen. Rakentamisesta vastasi Rakennusvoima Oy. Päärahoittajiksi tulivat Postipankki ja vakuutusyhtiö Sampo.
Lintulan alue käsitti noin 34 hehtaaria. Alueelle rakennettiin 494 asuntoa, jotka olivat rivi- ja kerrostaloja.
Vertailukohdaksi voidaan ottaa Intiön asuinalue, jossa on 2,2 hehtaaria maata ja 554 asuntoa. Osa tuotannosta oli Arava-lainoitettua ja osa vapaarahoitteisia asuntoja.
Korkeimmat talot ovat seitsenkerroksisia, ja Lintulan viimeinen alkuperäisessä kaavassa ollut talo valmistui 1971.
Lintulassa on asunut alusta lähtien oululaisia laidasta laitaan. Alussa muuttajat olivat pääasiassa nuoria lapsiperheitä.
Palvelut olivat alussa lähellä asukkaita. Lämpökeskuksen yhteyteen rakennettiin ruokatavarakauppa ja muutaman vuoden kuluttua saatiin kioski, posti, parturi ja ravintola.
Lastentarha rakennettiin vasta 1970-luvulla.
Peruskoulupalvelut saatiin Nokelan koulusta. Lukiossa käytiin Karjasillalla, ja onnikka numero 11 kulkee yhä kaupunkiin.
Viemäröinnit kunnossa
Nykyisin kauppareissut tehdään keskustaan tai viereisiin lähiöihin. Posti löytyy Mäntylästä ja terveyskeskus Höyhtyältä. Päiväkoti, parturikampaamo, fysioterapia ja R-kioski ovat sentään jääneet jäljelle Lintulaan.
Kerrostalojen kuntoa kehutaan ikäänsä nähden hyväksi, eikä hometalojakaan tunnusteta olevan missään.
Rakennuksista on uusittu ikkunoita ja parvekkeita on lasitettu, mutta isompiin remontteihin ei vielä ole ryhdytty.
Alueen viemärit ovat kunnossa, sillä vanhat betoniviemärit on korjattu lähes kokonaan, kuten muuallakin.
