Jos haluatte tietää kaiken kaikesta veneiden perämoottoreihin liittyvästä, ottakaa yhteyttä mieheen nimeltä Harri Laveri. Hänestä jos kenestä voi käyttää nimitystä kävelevä perämoottoritietokirja. Ja miksei Laveri perämoottoreista tietäisi, onhan hän itsekin osa suomalaisten perämoottoreiden historiaa.
Ensin tulivat Kipinä, Aveko, Nopsa, Aldell ja Larus. Sitten vuonna 1958 Valmet aloitti Karhi-nimisten perämoottoreiden valmistamisen Jyskän tehtaalla Jyväskylässä. Nimikilpailun myötä karheaäänisen moottorin nimi muutettiin nimikilpailun myötä Terhiksi.
Turkulainen insinööri Harri Laveri tuli Terhin tuotekehityspäälliköksi 1964. Sen jälkeen karhea äänikin muuttui. Esimerkiksi Vene-lehden testeissä Terhi keräsi kunniaa hiljaisesta äänestään ja polttoainetaloudellisuudestaan.
Jyskän tehtaalta lähti ympäri Suomea ja maailmaa noin 80 000 perämoottoria. 1970-luvun lopussa Valmet lopetti Terhien valmistamisen. Laverin arvion mukaan syinä oli muun muassa pienuus ja huono markkinointi. Suuret maailmanmerkit valtasivat veneiden perät Suomessakin.
"Tuotteesta olen kuullut etupäässä hyvää, etenkin viimeaikoina", Laveri tuumaa, mutta myöntää, että käynnistäminen oli Terhien ongelma. Mutta vika ei ollut itse tuotteessa.
"Huolto-ohje ei ollut riittävän selkeä, miten Terhi pitää käynnistää", Laveri harmittelee. Toinen ongelma oli tuotekehityksessä.
"Valmet pisti Terhit heti myyntiin kun uusi malli saatiin valmiiksi. Niitä olisi pitänyt testata vähintään vuosi. Mutta testaus oli taloudellinen kysymys."
Valmetin ajettua alas Terhin, yhtiö myi myös arvokkaan tuotekokoelmansa. Kokoelmassa oli 47 erilaista suomalaista perämoottorimallia, niistä yli 40 Terhejä. Arvokas osa suomalaisen moottori- ja konepajateollisuuden historiaa hajosi ympäri Suomea.
Tallessa jo 25 Terhiä
Nyt eläkkeellä oleva Laveri on päättänyt kerätä Terhejä talteen niin paljon kuin niitä vain löytyy. Miehen autotallissa on 25 Terhiä, osa tosin on samoja malleja.
"Olen saanut aika paljon lahjoituksina. Peltikoppaisesta jopa maksaisin", Laveri viittaa vanhimpiin malleihin.
Mutta ei hän mitään raatoja kerää. Insinööri pistää koneet kuntoon. Ja sitten jossain vaiheessa Keski-Suomen museo saa lahjoituksen, siitä on jo sovittu.
"Moottorit annan ilmaiseksi. Niille pitää kuitenkin rakentaa jokaiselle oma telineensä, enkä tee niitä ilmaiseksi."
Mikä Terhien keräilyssä sitten miestä viehättää?
"Ei oikeastaan mikään. Kai se on jokin itsekkyys haluta tunnustusta sille, mitä tuli joskus tehtyä", Harri Laveri tuumaa
