Ismo Asola on vesitornien asiantuntija. Hän ryhtyi tutkimaan niitä lisensiaattityöhönsä innostuttuaan tutkija Tapio Katkon kirjoituksista. Asolan tutkimus ulotti otteensa kahden tuhannen vuoden taakse, jolloin roomalaiset pystyttivät ensimmäiset vesitornit, vaikka keskittyikin pääasiassa suomalaisiin torneihin.
Vesitornien tärkein ominaisuus on toiminnallisuus eli vedenjakelukyky, mutta rakennustekniikan lisensiaattia kiinnosti myös ulkonäkö.
”Kotimaiset vesitornit ovat kaikki aika perinteisiä. Niiden malli otettiin Keski-Euroopasta. Amerikassa esimerkiksi vesitornit ovat monesti teräsrakenteisia, kahvipannunmallisia säiliöitä”, Asola kertoo.
Asola ei suostu nimeämään suosikkia Suomen vajaan kolmen sadan vesitornin joukosta. Oulun kauneimpana hän pitää Intiön vesitornia.
”Intiön torni on erikoisuus Suomessa klassisen mallinsa vuoksi. Se on myös Oulun vanhin yhä pystyssä oleva torni.” Aiemmin kaupunkia on palvellut kaksi puista vesisäiliötä.
Suomen vanhin vesitorni on vuonna 1915 rakennettu Vaasan vesitorni.
Asola pitää myös entisen Åströmin tehtaan, nykyisen Tietomaan vesitornista.
”Torni rakennettiin vesivarastoksi nahkatehtaan tarpeisiin. Se jäi kuitenkin vajaakäyttöön, kun tornin valmistuttua nahka ei käynytkään enää niin hyvin kaupaksi.”
Vesitornien historian ja arkkitehtuurin lisäksi Asola tutki kaavoitusta ja rakennustekniikkaa. Tutkimus alkoi kymmenisen vuotta sitten, ja materiaalista on suunnitteilla kirja. Viime vuonna valmistunut työ palkittiin eilen valtakunnallisilla vesihuoltopäivillä 1 500 euron arvoisella Vesi- ja viemärilaitoksen 40-vuotisjuhlastipendillä.
Oulun musiikkikeskuksessa pidetyt kaksipäiväiset vesihuoltopäivät päättyvät tänään.
