Lähes neljä miljoonaa ihmistä. Sen verran väkeä asuu niillä pohjoisen ikirouta-alueilla, jotka nyt ovat vaarassa sulaa.
– Suurin osa asuu Siperiassa, missä on suuria, jopa 300 000 asukkaan kaupunkeja, maantieteilijä Olli Karjalainen kertoo.
Riskialttiita asuttuja alueita löytyy myös Alaskasta ja Kanadasta. Karjalainen on väitöstyössään tutkinut ikiroudan sulamisen aiheuttamia uhkia arktisen alueen luonnolle ja rakennetulle ympäristölle.
Tulosten mukaan ikirouta tulee sulamaan laajoilta alueilta ilmaston lämmetessä.
Vaikutukset voivat kohdistua jopa kolmannekseen ikirouta-alueen infrastruktuurista vuosisadan puoliväliin mennessä.
Lisäksi työssä mallinnettiin ensimmäistä kertaa ikiroutamuodostumien esiintymisolosuhteita nykyisessä ja tulevaisuuden ilmastoissa koko pohjoisen pallonpuoliskon ikirouta-alueella. Uhkia on myös pystytty tarkastelemaan aiempaa tarkemmalla tasolla.
Työssä ennustettiin ensimmäiseksi erikseen sulavan ikiroudan alue ja toiseksi ne alueet, joilla ikiroudan lämpeneminen tai sulaminen aiheuttaa korkean riskin infrastruktuurille. Ensin mainitulla alueella asuu lähes neljä miljoonaa ihmistä, ja korkean riskin alueella puolestaan lähes miljoona.
– Mallinsimme ikiroudan lämpötilaa ja sen aktiivikerroksen syvyyttä nykyolosuhteissa sekä erilaisissa tulevaisuuden ilmastoskenaarioissa, Karjalainen kertoo.
Aktiivikerros on se ikiroudan päällä oleva maakerros, mikä sulaa kesäisin.
Maaperäaineistot yhdistettiin paikkatietoaineistoon, joka sisälsi tiedot muun muassa rakennusten, teiden ja rautateiden sekä öljy- ja kaasuteollisuuden infrastruktuurin sijainneista.
– Sellaisilla alueilla, missä maaperän lämpeneminen on nopeaa, maaperä on routimisherkkä ja maaperä sisältää paljon jäätä, maanpinnan vajoaminen ja sen kantokyvyn aleneminen voivat vaurioittaa rakenteita, Karjalainen tiivistää tuloksia.
Lisääntyvät vahingot ja kasvavat ylläpitokustannukset rajoittavat arktisten yhteisöjen kestävää kehitystä ja alueen luonnonvarojen hyödyntämistä.
– Vauriot voivat aiheuttaa myös ympäristöongelmia, Karjalainen lisää mahdollisesta öljy- ja kaasuputkien rikkoutumisesta aiheutuvasta vaarasta.
– Esimerkiksi Nenetsian alueella on laajoja kaasukenttiä suuren riskin alueella, hän lisää.
– Optimistisimmankin arvion mukaan ikirouta-alueilla koetaan suuria vahinkoja vuoteen 2050 mennessä, Karjalainen toteaa.
Vahinkoja voi yrittää estää esimerkiksi ylläpitämällä ikiroudan lämpötilaa. Karjalaisen mukaan tämän voi tehdä muun muassa mahdollistamalla kylmän ilman kierto maaperässä.
Tärkeä on myös harkita, minne jatkossa rakennetaan. Esimerkiksi Kanadassa on jo kartoitettu ikiroudan alueita siitä näkökulmasta, missä on turvallista rakentaa.
Suomessa ikiroutaa on vain palsasoissa ja korkeimmilla tuntureilla.
Olli Karjalaisen väitöskirja Sirkumpolaarisen ikiroudan tilastollinen mallintaminen: geomorfologinen herkkyys muuttuvassa ilmastossa ja yhteiskunnalliset vaikutukset tarkastetaan Oulun yliopistossa perjantaina 13.3.
