Oulu

Erikoisesta kart­ta­löy­dös­tä Suomen toiseksi vanhimmaksi ulkomuseoksi – Turkansaari nousi au­tioi­tu­neel­le mark­ki­na­pai­kal­le

Turkansaaren ulkomuseo. Oulun kaupungin kulttuuriperintötyönjohtaja Pasi Kovalainen ja ulkomuseoamanuenssi Kaija Niemitalo. KUVA: Jukka Leinonen
Oulu 22.6.2018 17:33
Jarno Mällinen

Turkansaaren autioituneelle markkinapaikalle syntyi Suomen toiseksi vanhin ulkomuseo.

Laveana teemana on pohjoissuomalaisen maaseudun elämä. 

Tohtori, tuleva maatalousministeri Östen Elfving saapasteli 1920-luvun alussa pitkin Turkansaarta. Seudun historia oli alkanut kiinnostaa, olihan Elfvingistä tullut läheisen Määtän tilan isäntä avioliiton kautta.

Lisäksi hän oli löytänyt Turkansaaren kartan vuodelta 1797. Uteliaisuutta ruokki kartassa oleva pieni risti, jonka kohdalla luki ”bönehus”, rukoushuone. Saari oli kuitenkin autio.
Asiasta kiinnostui myös Muinaistieteellinen toimikunta, Museoviraston edeltäjä.

Kaivauksissa kartan osoittamalta paikalta paljastui perustuskiviä ja ikkunalasia. Elfving ja Samuli Paulaharju, tutkijakaveri Oulun museosta, innostuivat.

Jonkin vihjeen ajamana kaksikko kävi mittailemaan Raatissa olevaa kalastajien varastoa. Se sopi perustuksiin. Katto oli osin romahtanut eikä ulkomuodossa ollut juuri mitään kirkollista, mutta kirjoitukset seinillä kertoivat toista.

Rukoushuone oli löytynyt!

Elfving siirrätti rakennuksen entiselle paikalleen. Oli vuosi 1922.
Turkansaari oli jo pitkään palvellut jokivarren talojen laidunmaana. Mahdolliset rakennukset olivat ladon luokkaa. Mutta kuten löytö todisti, aiemmin tilanne oli ollut toinen.

Turkansaaren ulkomuseo. Vanha kartta. KUVA: Jukka Leinonen

1400-luvun lopulta 1700-luvulle Turkansaari ja Turkan kylä tunnettiin vilkkaina kalastus- ja markkinapaikkoina. Vuodesta 1490 alkaen Turkansaari oli viimeinen etappi, jonne idästä tulevat kauppiaat saivat rantautua. Rukoushuone sinne rakennettiin 1694.

1700-luvulla Turkan lohipadon tuotto alkoi ehtyä, mikä heikensi kaupankäyntiä. Sitten kauppiaat saivat oikeuden saapua Ouluun saakka, ja markkinat lopahtivat. Vuonna 1814 tarpeettomaksi käynyt rukoushuone myytiin varastoksi Oulun Raattiin.

Mutta nyt se oli palannut, ja kunnostus oli tilkkutyötä. Malli saarnastuoliin ja alttarin alaosaan saatiin Samuli Paulaharjun avulla Sodankylän vanhasta puukirkosta, ulko-oven ja virsitaulun jalan malli Enontekiöltä.

– Ja kun Elfving pohti sisävärejä, hän huomasi kaupungilla kansallispukuisen nuoren naisen ja alkoi kulkea pelästyneen tytön perässä: tuossahan ne värit ovat! Oulun kaupungin kulttuuriperintötyönjohtaja Pasi Kovalainen nauraa.

– Värit löytyvät suurin piirtein Peräpohjolan kansallispuvusta.

Rukoushuoneen siirron aikoihin Elfving osti koko Turkansaaren. Kolmisen vuotta myöhemmin rukoushuone – nyt ”kirkko” – oli valmis vihittäväksi käyttöön.

Oulun kaupungin kulttuuriperintötyönjohtaja Pasi Kovalainen ja ulkomuseoamanuenssi Kaija Niemitalo esittelevät Turkansaaren kirkkoa. KUVA: Jukka Leinonen

9. elokuuta 1925 järjestettyjä vihkiäisiä voi pitää Turkansaaren ulkomuseon alkuna. Näin laskettuna se on Suomen toiseksi vanhin ulkomuseo Seurasaaren jälkeen.

Samana kesänä oulujokiset talolliset perustivat Turkansaaren kirkko- ja museovaltuuskunnan. Saaressa ryhdyttiin järjestämään kesäjuhlia jumalanpalveluksineen ja kahvikesteineen. Kesäpyhien messut ovat ulkomuseon vanhin perinne.

Itse ulkomuseoidean synty on kuitenkin hämärän peitossa. Pohjoismaisten ulkomuseoiden äidin, Tukholmaan vuonna 1891 perustetun Skansenin, sekä Seurasaaren (1909) esimerkillä oli varmasti vaikutusta.

On myös mahdollista, että Elfving innostui ulkomuseoaatteesta vasta Norjassa, jonne hän lähti vuonna 1926 Suomen suurlähettilääksi. Häneltä tuskin jäi huomaamatta Skansenin oslolainen seuraaja, Norsk Folkemuseum.

Vuonna 1930 päättyneen lähettiläspestin jälkeen Elfving joka tapauksessa siirrätti Turkansaareen tervaveneen, Määtän tilan hevostallin sekä Viskaalin tilan tuulimyllyn, joka oli alun perin sijainnut Erkkolan tilalla Muhoksella. Vuonna 1931 hän toi saareen Hietaniemen pappilan Övertorneåsta, Ruotsin Ylitorniolta.

Tavoitteena oli Pohjois-Suomeen keskittyvä ulkomuseo, kertoo Pasi Kovalainen. Rajan yli rahdatun pappilan luulisi hämärtäneen museon fokuksen heti alkuunsa.

– Onhan Övertorneåssa kuitenkin meänkieltä puhuttu, Kovalainen sanoo.

Turkansaaren ulkomuseon savupirtin kamari. KUVA: Jukka Leinonen

– Tarinan mukaan Ruotsista tuli lähetystö pappilan perään. Jumalanpalvelus oli juuri meneillään, ja lähetystö totesi, että täällähän kohdellaan rakennuksia hartaudella, eipä viedäkään pappilaa pois.

Elfvingin yllättävä kuolema vuonna 1936 ja sota katkaisivat kehitystyön. Turkansaari jäi kirkko- ja museovaltuuskunnan vastuulle. Historioitsija Turo Mannisen mukaan se oli passiivinen ja päästi rakennukset rapistumaan.

Vuonna 1960 tilanteesta huolestuneet oulujokiset perustivat Oulujoki-seuran museoasiaa ajamaan. Käännekohta tapahtui 1961, kun Elfvingin tytär Brita Helenius puolisoineen havaitsi seuran voimat riittämättömiksi ja perusti paikallisten tilallisten kanssa Turkansaaren säätiön.

Perimänsä Turkansaaren, samoin kuin viereiset Siikasaaren ja Karhusaaren, tytär lahjoitti säätiölle. Oululaisten vaikuttajien johtama Turkansaaren säätiö, kärkimiehinään Eino Jokinen ja Matti Vasala, aloitti määrätietoisen museotoiminnan.

Vuonna 1964 rakennettiin uusi tie jokivarteen ja ponttonisilta. Kunnostettu kirkko vihittiin käyttöön heinäkuussa 1965. Museoalue alkoi muotoutua nykyisenlaiseksi.

– 1965−67 saareen siirrettiin paljon rakennuksia, esimerkiksi Sangin, Nykyrin, Kinnusen ja Riston aitat, kesänavetta, sysivarasto, tervasauna, riihi ja makasiini, Kovalainen luettelee.

Turkansaaren tuulimylly on käännettävä jalka- eli varvasmylly. KUVA: Jukka Leinonen

Yhtenä tavoitteena ollut pohjoispohjalainen pihapiiri toteutui vuonna 1970, kun säätiö hankki Ylikärpän talon Oulujokivarresta. Ulkorakennusten ympäröimässä talossa sijaitsee nyt kahvila ja museon toimisto, seinällään Elfvingin käyttämä Turkansaaren kartta.

1970-luvulla alkoivat monet edelleen vietettävät juhlat, kuten tervahaudan polttaminen, syysmarkkinat ja perinneviikonloppu. Vuonna 1978 kävijöitä kertyi ennätysmäärä, 36 677.
Sittemmin vuotuinen kävijämäärä on pysynyt parinkymmenentuhannen kieppeillä. 90-vuotisjuhlavuonna 2015 yllettiin 22 000:een.

Ensimmäiseksi museonhoitajaksi 1977 nimetyn Anneli Syrjäsen myötä ulkomuseosta tuli ammattimaisesti hoidettu. Kehityssuunta jatkui, kun Turkansaaren säätiö luovutti museon Oulun kaupungille vuoden 1989 alusta.

– 1990 saareen saatiin kiinteä silta. Sitä ennen rakennukset piti tuoda talvisin jäätä pitkin, Kovalainen kertoo.

Uudemmista hankinnoista suurin on Parttuaisen metsäkämppäkokonaisuus. Sen kahdeksan rakennusta tuotiin 1990-luvun puolivälissä Siikasaareen, jonne yleisöalue laajeni. Samoilta ajoilta on viimeisin hankinta, sepän paja Suomussalmelta.

– Siirto on aina ongelmallinen juttu, sillä rakennukset siirtyvät alkuperäisestä historiastaan uuteen paikkaan. Menee pitkään, että ne ottavat sijansa historiassa uudestaan.

Turkansaaren ulkomuseo on niin vanha, että täällä se on jo tapahtunut, Kovalainen sanoo ja siteeraa Museoviraston tarkastuskertomusta:

– Turkansaaren ulkomuseo on samanlainen helmi kuin Seurasaaren ja Pielisen ulkomuseot.

Kolmella saarella

Turkansaaren ulkomuseo käsittää Turkansaaren, Siikasaaren ja Karhusaaren (ei avoinna yleisölle), yhteensä noin 12 hehtaaria.

48 rakennusta tai rakennelmaa.

Yli 3 500 esinettä.

16 kilometrin päässä Oulun keskustasta.

Kuuluu Museoviraston valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen luetteloon.

Vuoden päätapahtumia tervanpolttoviikko, juhannusjuhlat, Muksujen museoviikko, Jaakonpäivät, syysmarkkinat ja maalaisjoulutapahtumat.

MAINOS

Kommentoi

Turkansaaressa oleva pappilarakennus on siirretty lapsuuden kotipihastani Ylitornion Kainuunkylästä Suomen puolelta Tornionjokea. Olkkuri-nimisen kotitaloni puumerkki löytyy myös pappilasta.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

On tehny mieli monesti päivää sine lähtiä kun olen lapsena käyny ,mutta autottomana ei enää sinne pääse kun onnikka ei enää sinne kulje
Luulisi että olisi kävijöitä jos Muhoksen auto jonkunkaan kerran kävisi Turkansaaren parkkipaikalla ja Muhokselta tullessa hakemassa .
Pääsymaksujen hinnat saisivat olla kohtuullisemmat että pientulosetkin pääsisivät kulttuuri kierrokselle turkansaareen .

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Turkansaaressa olisi ainesta parempaankin. Alue on turhan laaja ja ränsistyneen näköinen. Ansapolku metsässä on ajatuksena oikein kiva, mutta toteutus kehno.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Olipa kiva lukea tämä juttu juhannusyönä, kun ei tule uni silmään. Täytyypä näyttää sitä vaimolle aamulla.
Moomma menneet siellä naimisihin, sen seinävaattehen päällä!

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Hmm. Ketkähän tuota -77 pyörittivät kun siellä ensimmäisen kerran pikkupoikana pääsi käymään? Papan vanha sotakaveri vaimonsa kanssa, muuta en nyt ikäväkseni muista. Kuvia toki on kun siellä on touhuttu menemään, kuvat vain skannaamistaa odottavat.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Pielisen ulkomuseossa on sielu ja ääni. Turkansaaresta nämä puuttuvat. Liekö ero kansanluonteesta vai ....

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Kävimmä perheen kanssa viime viikolla. Liput olivat vähintään ryöstöhintaiset verrattuna sisältöön. Vaunujen kanssa ei päässyt mihinkään sisälle, eli liikuntarajoitteisille paikassa ei ole mitään. Potentiialia paikassa on, mutta sitä ei ole nykyisellään hyödynnetty

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Turkansaari on mielenkiintoinen turisteille niin myös oulun ympäristössä asuville nähtävyys ja kyllä arvokas paikka

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Eläpä muuta virko! Olimme jo lähdössä sinne, mutta laskimme, että liput olisivat maksaneet montakymmentä euroa!

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Uutisvirta

18:45
Ministeri Mykkänen lupasi: Vaarallisten henkilöiden säilöönottoperusteita tarkennetaan Oulun tapausten takia
17:42
Mäkäräinen sijoittui 21:nneksi pikakilpailussa, ammunta vei jälleen menestystoiveet
17:27
Pyhäjärven kaivoksella kuvataan tv-sarjaa 700:n metrin syvyydessä – Tuottaja: "Tästä tulee erilainen kuin aiemmin nähdyistä pohjoismaisista sarjoista"
17:06
Orpo oikoo poliisikyselyä: Kokoomuksen ansiosta poliiseja koulutetaan maksimimäärä – "Haluan lisää poliiseja Suomeen"
16:39
Maastohiihto–jääkiekko 20–0 – Vuoden urheilijaksi on valittu vuosina 1947–2017 kuudentoista eri lajin urheilijoita
16:36
Jääkiekon World Cupia ei pelata ensi vuonna
16:32
Suomessa paljastumassa useita uusia kartelleja – yritysten rangaistuksia halutaan koventaa
98
Pyhäntäläisyritys esittelee liikkuvaa ja talviasuttavaa mökkivaunua Helsingissä – rakennuslupa tarvitaan, jos mökki jätetään paikoilleen
82
Suolattujen teiden määrä kasvaa pohjoisessa – "Vuodenvaihteessa teille tuli aika paljon hoitoluokkakorotuksia"
59
Kokoomus vahvisti neljä uutta ehdokasta Oulun vaalipiirissä – katso lopullinen ehdokaslista
52
Fazerin Oulun leipomon työntekijöillä öinen ulosmarssi vastalauseena leipomon sulkemisaikeille – "Fazerilla ei rahasta ole pulaa"
36
Arina vaihtaa Otto-automaatteja Nosto-automaatteihin, Pohjois-Suomeen tulee viisi uutta rahannostopaikkaa
29
Kittilän kultakaivos täytti 10 vuotta, mutta tunnelma ei ole katossa – "Nykyinen keskustelu huonontaa Suomen kilpailua investointirahasta"
28
Talvikunnossapito paranee 1500 kilometrillä Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa – katso kartalta, missä tilanne muuttuu

Etusivulla nyt

Paikallissää

Juttutupa

Kuumin keskustelu nyt

Tuntematon sotilas 3.0

172 viestiä | Lue keskustelu

Päivän tykätyin viesti

Pidätkö aletarratuotteita ostavia köyhänä?

Hölmöintähän tässä kauppojen ruokahinnottelussa on se, ettei hintaa lähdetä alentamaan heti tavaran tultua kauppaan, jol... Lue lisää...
meniskö järkeen

Jari ja sarjakuvat

Jari

23.6.
Jari on tauolla.

Naapurit

17.1.
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan medioilla tavoitat 331 000 lukijaa.

Yrityspalvelut

(08) 5377 180

yrityspalvelut.kaleva.fi


stats-image