Oulu

"Ehkä ihmiset ovat vähän kyllästyneet lö­kä­pök­syi­hin" ­– Jouni Hynysen mielestä yksi rockin alalaji on nousemassa epäsuosion suosta

Jouni Hynynen ei usko, että rock on ihan vielä kuolemassa. KUVA: Juhani Hiltunen
Oulu 28.6.2019 10:49
Laura Kangas

Rock on vanhusten musiikkia, mutta sillä on vielä toivonkipinä, uskoo Rock in the Cityssa tänään esiintyvän Kotiteollisuus-yhtyeen Jouni Hynynen.

– En tiedä, onko mitään tehtävissä. Tämä kansakunta on menetetty, tokaisee Jouni Hynynen, kun häneltä kysyy rock-musiikin tulevaisuudesta.

Hynynen esiintyy Kotiteollisuus-yhtyeineen Oulussa Rock in the City -festivaalilla perjantaina. Ympäri Suomea kiertävä festivaalikiertue aloitti Kuopiosta ja ylitti kävijätavoitteensa keräten satamatorille yli 5000 raskaamman musiikin ystävää.

Mutta muuten rockin tilastot näyttävät synkiltä. Ei ole yllätys, että Spotifyn viime vuoden suosituimpien biisien ja artistien joukossa ei ole yhtäkään rock-bändiä. Eikä sekään, että monella vanhan liiton festivaalilla rock esiintyy enää tapahtuman nimessä.

Festareille ei ole asiaa

Rockin kuolemaa on toitotettu vuosia, mutta ensitokaisustaan huolimatta Hynysen mielestä on ennenaikaista laulaa suruvirsiä ja ripotella havuja arkun päälle.

– Toki kaikki myyntiluvut ovat romahtaneet, mutta jos ajatellaan keikkahommia, niin ainakin meidän keikoilla on ollut aika pirusti porukkaa. Itse asiassa keikoilla yleisömäärä on ollut jopa kasvamaan päin. Se on hiton hyvä merkki.

Hynysen mukaan Kotiteollisuus on pysynyt viimeiset viisitoista vuotta samassa, tappavan tasaisessa kuudenkymmenen keikan tahdissa. Se on pelkästään Suomessa keikkailevalle bändille aivan kunnioitettava luku. Hynysen mukaan kävijämäärät keikoilla ovat olleet jopa hienoisessa nousussa.

– Ehkä ihmiset ovat vähän jo alkaneet kyllästymään niihin lökäpöksyihin, jotka tulevat läppäreiden kanssa heittämään muka keikkaa. Vaikka ei minulla mitään niitä vastaan ole.

Sen Hynynenkin on huomannut, että suurimpien festivaalien lavoille Kotiteollisuutta ei tällä hetkellä kysellä.

– Tämä on nyt ensimmäinen kesä pitkästä aikaa, kun ei oo kovin paljon mitään isompia festarikeikkoja. Mihinkään Ruisrockiin tai Provinssiin ei ole ollut mitään asiaa pitkään aikaan. Me olemme pari viime vuotta tehneet kesällä jopa baarikeikkoja, mitä ei ole aiemmin juuri tapahtunut.

"Onhan rock vähän junttia"

Miksi särökitaran kanssa ei pääse enää festivaalilavoille tai Spotifyn soittolistoille?

– Onhan rock vähän junttia, Hynynen toteaa.

– Vanhanaikaista. Ja kun rupean miettimään näitä kitarabändejä, niin ollaanhan me aika vanhoja ukkoja ja akkoja.

Ja näkeehän sen esimerkiksi Rock in the Cityn esiintyjälistasta. Ovathan Stratovarius, Sonata Arctica ja Mustasch eturivin yhtyeitä, mutta ne kaikki ovat aloittaneet viime vuosituhannella. "Tuoreempia" kasvoja edustaa ainoastaan yksitoista vuotta sitten perustettu Battle Beast.

– Minä en ole viime aikoina löytänyt rock-musasta sellaista oikeasti mielenkiintoista uutta bändiä. Minä seuraan enemmänkin noita vanhoja jyyriä. Jos miettii nykyajan hevibändejä, niin siellä on semmosia kirkujia, että meikäläisen huumorintaju ei riitä siihen. Kauheata tuplabasaripoljentoa, yritetään olla tosi rankkoja, mutta ei oikeasti olla, Hynynen sanoo.

Nuorena Hynysen vanhemmat pakkosyöttivät iskelmää, mutta oma maku kallistui enemmänkin Eppu Normaalin ja Sielun Veljien suuntaan. 80-90-lukujen taitteessa tulivat muun muassa sellaiset bändit kuin CMX ja YUP, joiden kiinnostava, uusi soundi iski Hynyseen. Kotiteollisuus perustettiin 1991.

– Ajattelin, että nämä ovat mielenkiintoisia uusia bändejä. Ja niitähän me lähdettiin sitten imitoimaan.

Rock-musiikista on tietyllä tavalla tullut nykyajan iskelmää: sitä musiikkia, jota keski-ikäiset toimihenkilöt kuuntelevat. Rock-fanin kravatti vaihtuu viikonloppuna nuoruusvuosien farkkuliiviin, kun hänen rippikouluun menevä teini-ikäisensä tuhahtelee iskän nololle musiikkimaulle.

Siihen keski-ikäisten kastiin kuuluu tietyllä tavalla myös 49-vuotias Hynynen. Siitä kertoo esimerkiksi se, ettei hän juurikaan käytä Spotifya.

– Minulla on Spotify kyllä koneella, mutta en minä hirveästi seuraa, miten jengi siellä toimii. Se on ehkä enemmän nuorisohomma, minä olen kuitenkin jo viisikymppinen ukko. En minä jaksa ollaa tuollaisesta paineita, että sikäli tämä on meikäläiselle ihan paskan hailee.

Rähinä kiinnostaa

Valoa näkyy kuitenkin tunnelin päässä myös rokkareille, uskoo Hynynen. Siitä kertoo etenkin punkin suosio.

– Sieltä nousee koko ajan sellaisia kitaravetoisia punkbändejä. Se on hyvä merkki siitä, että nuorisoa kiinnostaa toisaalta myös se rähinä.

Hynynen itse nostaa esille tuoreista punk-tulokasyhtyeistä vuonna 2011 perustetun Nyrkkitappelun, 2012 perustetun Pää kiin ja 2015 perustetun Huoran. Kaikki tältä vuosikymmeneltä!

Kriitikoiden suitsutusta ovat saaneet myös sen kaltaiset kitarayhtyeet kuin Litku Klemetti ja Maustetytöt – ei ihan raskainta rockia, mutta ei elektronista eikä rappiakaan. Haloo Helsinki ja sen laulajan Ellipsin sooloprojekti ovat kiitettävästi radioidenkin soittolistoilla, suuren yleisön tietoisuudessa.

Ehkä Hynynen on oikeassa, ja rockin kuolinilmoitusta ei tarvitse ihan vielä kirjoittaa.

MAINOS

Kommentoi

Näytä kaikki kommentit (49)

Minkä ihmeen takia Spotifyssä pitäisi seurata mitä muut tekee? Kuuntelee sitä mistä itse tykkää.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Loistava bändi ja taiteilija .Miehen näköinen kaiken lisäksi vrt. banaanikampauspojat

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Kaikki rokkimusa on hyvää mutta kyllä näistä Cheekeistä ja muista tusina laulajista ei voi sanoa samaa. Joskus tuntuu siltä, että suomalaisten nuorten naisten tekemässä musiikissä määrällä yritetään korvata laatua ja sama koskee sitä koko genreä jossa puhutaan ja joku biitti on siellä taustalla. Tuon genren fanit ei ole kyllä iällä pilattuja. Moniko noista on olemassa vielä 15-20 vuoden kuluttua? Ei varmaan kukaan. Cheekki ymmärsi itse lopettaa kun sai vähän rahaa sukanvarteen.
Rokki ei kuole koskaan ja itse kuuntelen kevyttä musiikkia laidasta laitaan ja nimen omaan musiikkia. Biitin päälle puhuttu lyriikka ei ole musiikkia, jota nämä mustat barbaarit ja elastiset esittävät ja siihe samaan läjään voi lukea sannit ja vesalatkin.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Vanhassa vara parempi, eikä nuorista ole tullut sellaista, joka sais "hetkumaan" musan tahtiin. Toivottavasti sellaisia tulee ja Jammailu jatkuu !

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Mitäs musiikkia esitetään läppäreillä lökäpöksyissä? Hynynen vähän katkeran kuuloinen äijärock muinaisjäänne. Ite keski-ikäisenä myös syleilen riemulla nykynuortrn makua. Ummehtunut rock ja hesvy hoh hoijaa. Iskelmäähän se Kotiteollisuus on.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Ihmekös tuo ainakaan suomen osilta. Vanhoja perusvarmoja nimiä pidetään jalustalla miltei koko musabisneksen voimin (levy-yhtiöt, radiot, festarit ja keikkapaikat jne) ja jotain uutta tekevät tulokasbändit saavat pärjätä omillaan. Siinä se raskaan musiikin Skene tekee kuolemaa, kun harvoin mitään uutta ja mielenkiintoista tarjolle asetetaan. Ei ihme että esimerkiksi Kotiteollisuudenkin kohdalla aletaan suuntaamaan jo pienempiä lavoja kohden. Reilu vuosikymmen kun on tahkottu noilla keikkamäärillä ympäri Suomea, samoilla vanhoilla hiteillä, alkaa homma käydä helposti jo nähdyksi ja kuulluksi.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

On ihan oikea huomio, että rockmusiikista on tullut vanhemman sukupolven musiikkia. Onhan sillä jo ihmisiän verran ikää. Samoin soittolistoilla ei uudempaa raskaampaa rockia kuulu. Klassikoita kyllä tulee. Mutta ehkä rockmusiikinkin pitää vähän hävitä valtavirrasta, että uudet sukupolvet voivat sitten löytää sen uudelleen. Olin itsekin jossain välissä "huolestunut" perheen lasten musiikkimaun kehityksestä, kunnes yksi päivä mennessäni teinitytön huoneeseen, siellä soi kovalla We're not gonna take it ja pois lähtiissä Back in black. Totesin, ettei se rock mihinkään kuole eikä mitään syytä huoleen ole. :)

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Jos rokki on vanhusten viihdettä sinne voisin mennä rukoilemaan muiden uskovaisten kanssa.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Tämäkin Herra Hynysen rokki on semmoista mukarankkaa metallia, luokitellaan samalle viivalle Mamban ja Yön kanssa. Onneksi maailmasta löytyy kunnon metallia ja rockia!

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Niin samaa mieltä. Iskelmä on henkisesti keski-ikäisille. Musadikkarit kyllä tietää oikeat hommat, oli ikä mikä tahansa.
Katkera on iskelmätähti Hynynen, katkera ja ulkona pelistä.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Hynynen puhuu asiaa. Ei ole tullut mitään uutta rock-rintamalla. Ite tykkään Kotiteollisuuden biiseistä. Mietin tässä, ett minkähänlaista musaa mun ikäpolvi kuuntelee vanhuksina hoitokodeissa, ehkäpä Hurriganesia, Kotiteollisuutta, Himiä ja lisäks jotain ulkolaisii kuten AC/DC, Whitesnake, Metallica jne... Veikkaan kuitenkin, ett kyllä nuo Suomi-rockin bändit vielä nousee uuteen nousuun, kun nuorempi ikäpolvi löytää heidän musiikkinsa.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Se että hynysen kämäinen kolmen soinnun tuuttaus ja nenälaulu ei maistu, ei todellakaan tarkoita sitä että kitaramusiikki ei kiinnosta ihmisiä. Kyllä hyvää aina kuuntelee.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Jos minä olisin Elvis, niin kyllä kääntyisin haudassani, jos kuulisin Hynysen rock-musiikkia.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Kyllä se Elviksenkin rokkaus jäi 50-luvulle. 60-luvulla suurinosa elokuvamusiikkia ja balladeja. 70-luku huumehörhöistä Las Vegas gospel höttöä.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Ite olin nuoruudessa melekonen rokkihai, omasta mielestäni ja tanssilattialla. Jo lapsena piti olla korva kiinni ration kaiuttimesa, kun gramofonissa pyöri Elvis, Bill Haley tai Paul Anka.
Tuli sitten kaiken törttöilyn keskellä se päivä, kun Jumalan lähettänä Pyhä Henki näytti minulle aika rankalla tavalla syntieni seurauksen. Siihen paikalle oli Jumala kuitenkin järjestänyt uhden uskovaisen miehen ja hän siinä minulta kyselemään, että onko pojalla huono olo, kun ilme oli tietysti tunteitteni mukainen. Siinä sain tunnustaa syntini kaikki Jumalan edessä ja tämän kaverin kuullen. Valtava paino putosi sydämeltä, kun hän julisti minulle synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Siitä alkoi uusi elämäni, minkä ensimmäisiä seurauksina huomasin, että en yksinkertaisesti voinut kuunnella rokkimusiikkia. Piti joskus oikein juosta kuuloetäisyyden ulkopuolelle. Eipä maistunut enää viinakaan, vaan sain uuden elämän Jumalan yhteydessä ja sitä on jatkunut 22.7. 31 vuotta.
Tämä kirjoittamani on totta kohdallani ja sitä se voi sinullekin olla, kunhan et juokse Jumalaa pakoon enää.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Oli Ristolla ollu kova krapula, ja saarnamies osunu otolliseen kohteeseen.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Voisitko pyytää Jumalaa ja Jesseä käymään meilläki kylässä, ei ole näkyny eikä kuulunu.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti
Näytä kaikki kommentit (49)

Uutisvirta

Etusivulla nyt

Paikallissää

Jari ja sarjakuvat

Jari

23.6.
Jari on tauolla.

Naapurit

21.8.
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan medioilla tavoitat 331 000 lukijaa.

Yrityspalvelut

(08) 5377 180

yrityspalvelut.kaleva.fi


stats-image