Tänään torstaina tulee kuluneeksi tasan 75 vuotta Varjakan sahan toiminnan loppumisesta. Tämän kunniaksi Oulunsalossa saa ensiesityksensä Voitto Pulkkisen käsikirjoittama, ohjaama ja kuvaama dokumentti sahan historiasta.
Varjakan saha ehti toimia vain kolmekymmentä vuotta, mutta se vaikutti aikanaan voimakkaasti koko Oulun seudun alueen elinkeinoelämään. Parhaimmillaan Varjakka oli Euroopan suurin saha. Vuonna 1927 saha työllisti lähes 700 työntekijää.
Varjakassa oli tuolloin kaksi kauppaa, elokuvateatteri ja myös oma palokunta. Saaren halki kulki rautatie, jota pitkin sahatavaraa kuljetettiin Pyydyskarin telakan satamaan ja sieltä edelleen maailmalle.
Maineikkaasta menneisyydestä huolimatta sahan historia on pysynyt pitkälti hämärän peitossa. Dokumentteja sahan toiminnasta, työntekijöistä ja tapahtumista on säilynyt varsin vähän.
Kuvia säilynyt
vähän
Voitto Pulkkisen kiinnostus sahan historiaan heräsikin yksittäisten ja satunnaisten havaintojen kautta. Saaressa vieraillessaan hän oli huomannut monenlaisia merkkejä paikan mielenkiintoisesta historiasta: kasvuston alta pilkisti väliin ruostunutta metallia tai lahonnutta puuta.
"Tässä suhteessa dokumentin lähtökohta oli ankea: kuvia sahasta on jäljellä vain neljä tai viisi. Niiden lisäksi löysin kuitenkin muutamia muita lähteitä, ja kiinnostuin aiheesta entistä enemmän", Pulkkinen kertoo.
Päätyökseen Voitto Pulkkinen on tehnyt yritysvideoita 20 vuoden ajan. Varjakan sahan tarina on hänen kolmas dokumenttinsa. Toistaiseksi Pulkkinen on rahoittanut Varjakka-dokumentin tekemisen itse.
"Maanantaina Oulunsalon kunnanhallitus päättää siitä, miten kunta tulee tukemaan dokumenttiani", Pulkkinen sanoo. Jatkossa dokumenttia on tarkoitus saada myös myyntiin.
Sahan tarina
tärkein
Pulkkinen halusi dokumentissaan keskittyä nimenomaan sahan kolmekymmenvuotiseen historiaan. Hänen tavoitteenaan on ollut ennen kaikkea taltioida vanhoja työmuotoja ja esitellä nykyihmisille vanhanaikaisen raamisahan toimintaa.
Tämä tuli mahdolliseksi vasta, kun Pulkkinen löysi Tyngänmyllyltä Kalajoen läheltä vielä toimivan raamisahan. Löytö innoitti tekijää tarttumaan toimeen. Dokumenttiin oli mahdollista saada aitoa kuvaa vanhanaikaisen sahan toiminnasta.
"Dokumentin tekemisen tarve tuli sisältä päin. Dokumentissa on mielestäni sanomaa, historiaa ja elämää", Pulkkinen luonnehtii.
Dokumenttiin saatiin myös kahden sahalla aikanaan työskennelleen haastattelut. Aino Kerttulaa Pulkkinen ehti haastatella kahteen otteeseen, viimeksi tämän ollessa satayksivuotias, viime kesänä. Lisäksi Pulkkisella on ollut käytössään 1980-luvulla tehty Jaakko Sarkkisen haastattelu.
Vaikka virallista dokumentaatiota sahasta on jäljellä niukalti, monenlaisia juttuja ja tarinoita sahasta elää edelleenkin paljon. Aineistoa Varjakan sahasta on kertynyt vähitellen enemmän ja enemmän. Kaiken kaikkiaan filmimateriaalia on tällä hetkellä noin 20 tuntia.
Pesu kerran
vuodessa
Yksi dokumentissa esiteltävistä henkilöistä on sahan höyrykoneella lämmittäjänä työskennellyt ja 1960-luvulla kuollut Heikki Kurtti. Omalaatuisesta miehestä on jäänyt jälkeen monia tarinoita ja juttuja.
Dokumentin mukaan Kurtti esimerkiksi peseytyi kerran vuodessa. Tuolloin hän hyppäsi vaatteet päällä kaksisataalitraiseen vesitynnyriin. Vaatteitaankaan Kurtti ei usein jaksanut pestä.
Niinpä hän kerran oli viskannut koko vaatepartensa jokeen ja heittänyt perään palan mäntysuopaa. Kolmenkaan päivän liottaminen ei ollut hänen vaatteitaan kuitenkaan saanut puhtaaksi.
Yksi viimeisistä Varjakan-löydöistä liittyykin juuri Heikki Kurttiin. Viime syksynä saaresta löytyi saapas, jonka uskotaan kuuluneen aikanaan juuri Heikki Kurtille.
Varjakka ei jätä Voitto Pulkkista rauhaan tulevaisuudessakaan. Hän aikoo hyödyntää keräämäänsä aineistoa seuraavaksi sahasta kertovan näytelmän materiaaliksi. Näytelmä on tarkoitus esittää luonnollisesti alkuperäisessä ympäristössään Varjakan sahan maisemissa.
Varjakansaaren saha 1898-1929 -dvd esitetään Oulunsalo-talolla lukion tiloissa tänään torstaina kello 18.