Kulttuuri

Runoilija Anna Elina Isoaro koki kuusi vuotta sitten suuren surun – kir­joit­ta­mi­nen ja vanha suomalainen lyriikka auttoivat selviämään

Kulttuuri 12.8.2019 23:03 | Päivitetty 13.8.2019 10:30
Laura Seppä

Runoilija haki lohtua säkeistä, kun oma lapsi kuoli. Sitten hän kirjoitti kipeästä.

Anna Elina Isoaro koki kuusi vuotta sitten traagisen menetyksen. Yhdeksän kuukauden mittainen odotus päättyi lohduttomaan suruun. Lapsi menehtyi täysiaikaisena kohtuun ja syntyi kuolleena.

Anna Elina Isoaro on omistanut tuoreimman runokokoelmansa kuolleelle lapselleen. KUVA: Hannu Jukola

Suruunsa Isoaro luki runoja. Vanhaa suomalaista lyriikkaa. Se auttoi.

– Sellaisia runoilijoita, jotka ovat eläneet aikana, kun elämä on ollut hauraampaa, Isoaro kertoo.

Menetyksen eri sävyjä hän purki myös kirjoittamalla. Päiväkirjamaista tekstiä syntyi paljon. Myöhemmin alkoi syntyä myös runoja, jotka kaikuivat menetystä ja arjen pieniä hetkiä. Ne olivat aluksi satujen mukaelmia ja kehtolaulujen kaltaisia, aivan kuten ikivanhat Tuonelan tuutulaulut. Vuosien vieriessä Isoaro ei kokenut vaikeista asioista kirjoittamista enää raskaaksi.

– Asian kokeminen oli raskasta, mutta kun elämä oli vienyt eteenpäin, oli lupa kirjoittaa ja olla näiden asioiden kanssa. Se oli eheyttävää. Vaikka runot ovat tavallaan olleet osa surutyötä, olen pyrkinyt ensisijaisesti tekemään mahdollisimman hyvän kaunokirjallisen teoksen, Isoaro toteaa.

Nyt käsissä on tuore runokokoelma Tämänilmaiset, jonka Isoaro on omistanut kuolleelle vauvalleen. Teoksen anti voi avautua monin tavoin. Ennen kaikkea 80-sivuinen kokoelma näyttää surun moninaiset vaiheet.

– Suurimmalle osalle ihmisistä tulee menetyksiä ja surua, vaikkei ehkä näin traagisella ja lohduttomalla tavalla. Ihmiset voivat löytää runoista lohtua. Joistakin aihe voi tuntua pelottavalta, joillekin runot voivat avata vaikeaa asiaa, Isoaro sanoo.

Omia kokemuksiaan hän on kietonut runoiksi aiemminkin. Isoaron toinen runoteos kertoo äidiksi tulemisesta ja äitiydestä. Aivan kaikki ei silti ole elävästä elämästä, vaikka oikeat kokemukset taustalla virettä vievätkin.

Kirjoittaminen on ollut Isoarolle aina luontaisin itseilmaisun keino. Hän riimitteli jo ennen kouluikää. Vakavammalla mielellä hän ryhtyi kirjoittamaan aikuisuuden kynnyksellä, jolloin myös runous alkoi vahvistua omaksi genreksi.

– Tallennan tunnelmia ja hetkiä. Runoissa viehättävät kielen rytmi, sointi ja metaforisuus. Pieneen voi pakata paljon asioita, Isoaro huomauttaa.

Hän maalaa runoissaan hyvinkin vaihtelevin keinoin. Lyhyimmät runot vievät vain pari riviä. Pisimmät kasvavat jopa kolmen sivun mittaisiksi. Osa runoista ammentaa kansanrunoudesta ja lauluista. Runoilija haluaa myös kehittyä ja muuttua.

– Sille ei voi antaa yksiselitteistä määritelmää, millainen on hyvä runo. Se voi olla tosi lyhyt tai pitkä, se voi olla rytmikäs, laulullinen tai proosallinen, Isoaro toteaa.

Runot opettavat ihmistä monin tavoin. Kirjoittajalleen ne antavat esimerkiksi oivaltamisen iloa. Isoaron mukaan on palkitsevaa löytää hienoja säkeitä, ja parhaimmillaan kirjoittaminen vie mennessään. Osa nautintoa on myös sen kokonaisuuden rakentaminen, mikä runoista muodostuu.

Lukemisena runot voivat olla nopeita herkkupaloja tai toisaalta vaatia enemmän pureksimista.

– Runo on syvempää, kuin vaikka se, mitä tulee netissä vastaan. Näennäisesti runo voi olla nopeaa luettavaa, mutta se jatkaa mielessä ja laittaa ajattelemaan, Isoaro sanoo.

Päivän päätteeksi kirjoittaja ottaa itselleen kiireettömän lukuhetken. Isoaro pitää huolta myös siitä, että perheen lapset näkevät kotona lukevia aikuisia. Kirjoja on meneillään useita yhtä aikaa, ja niitä on ripoteltu pitkin kämppää.

– Myös iltasatu on tärkeä. Sen jaksoi lukea jopa syvimmän surun hetkinä, vaikkei muuten olisi jaksanut olla läsnä tai leikkiä, Isoaro kertoo.

Anna Elina Isoaro (os. Turunen)

Kotoisin Oulaisista. Lähti lukion jälkeen opiskelemaan kirjoittamista Oriveden Opistoon, jonka jälkeen opiskeli Tampereella kirjallisuutta.

Kirjoittanut kaikkiaan kolme runokokoelmaa. Debyytti Puolen mantereen kerhossa voitti Runo-Kaarina-kilpailun vuonna 2011. Rakkautta ja vasta-aineita ilmestyi vuonna 2016 ja voitti Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon.

Työskentelee kirjallisuuden läänintaiteilijana Pirkanmaalla. Asuu Tampereella puolisonsa ja 9- ja 4-vuotiaiden lastensa kanssa. Harrastaa lenkkeilyä ja kuorolaulua.

Kertoo uudesta Tämänilmaiset-runokokoelmastaan (Aviador) Oulussa keskiviikkona 14.8. kaupunginkirjastolla kello 18 ja Muusaklubilla Tubassa kello 19 sekä Oulaisissa Penttilän talolla torstaina kello 18.

MAINOS

Kommentoi

Etusivulla nyt

Paikallissää

Juttutupa

Kuumin keskustelu nyt

Työeläkkeisiin on myös puututtava

231 viestiä | Lue keskustelu

Päivän tykätyin viesti

Itsensä peukuttavat ja itsensä kanssa keskustelut

Minäpä nostanki molemmat peukut pystyyn kun keksin hyvän jutun jonka sitte jaan muiden kans. Mitäpä kyttääjänä olet siit... Lue lisää...
Mitäs siihen sanot, ...

Jari ja sarjakuvat

Jari

23.6.
Jari on tauolla.

Naapurit

26.8.
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan medioilla tavoitat 331 000 lukijaa.

Yrityspalvelut

(08) 5377 180

yrityspalvelut.kaleva.fi


stats-image