"Mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava", esitti filosofi Wittgenstein. Koreografi Simo Kellokumpu ja ohjaaja Vincent Roumagnac päinvastoin puhuvat ja vaihtavat mielipiteitä auliisti ja innolla, koska eivät halua umpioitua ja sammaloitua ihmisinä ja taiteilijoina.
JoJo -- Oulun Tanssin Keskuksen residenssitaiteilijat ovat järjestäneet oululaisille ainutlaatuisen happeningin.
Esityksen nimi on Ping Pong.
Se on ylistys dialogille -- vuoropuhelulle ja vuorovaikutukselle.
"Tämä on myös juhla, kunnianosoitus ja vuosipäivä -- leikkisällä tavalla", Vincent Roumagnac luonnehtii.
Ping Pong on tribuutti kuulun yhdysvaltaisen kolmikon -- tanssija-koreografi Merce Cunninghamin, säveltäjä John Cagen ja kuvataiteilija Robert Rauschenbergin -- happeningille, jonka he järjestivät The Black Mountain Collegessa 1952.
Live-esitys teki historiaa. Sen uutuus ja voima perustui improvisaatioon, yllätyksellisyyteen, poikkitaiteellisuuteen ja katsojaposition aktivoimiseen.
Syntyi performanssitaide, jonka säteilyvaikutus tuntuu voimakkaana nyky-nykytanssissa ja draaman jälkeisessä teatterissa.
"Taiteilijoina meidän tulee olla tietoisia myös muiden luomuksista. Ne ruokkivat meitä. Emme usko, että koreografit, ohjaajat tai kirjailijat inspiroituvat yksinäisyydessä vaan kontaktissa muihin. Me kierrätämme asioita", Simo Kellokumpu selittää.
"Et voi vain leijua yksin jossain avaruudessa vaan sinun pitää olla laajalti kontaktissa ympäristöösi. Täytyy tuntea historialliset kehityslinjat. Siellä on jatkumoita mutta myös halkeamia ja katkoksia."
Kellokummun & Roumagnacin paikkasidonnaiset teokset ovat ainutkertaisia. Niitä ei voi avata tyhjentävästi etukäteen.
Ping Pong lähti liikkeelle viesteistä, joita Kellokumpu (New York) ja Roumagnac (Pariisi) välittivät toisilleen.
"Aloitimme dialogin välimatkan päästä. Lähetimme sähköposteja, mitä esityksiä ja näyttelyitä kävimme katsomassa ja kerroimme, mitä koimme katsojina", Vincent kertoo.
Kellokumpu liikkui New Yorkissa Merce Cunninghamin jalanjäljillä.
Cunningham kuoli 2009, ja kun mestari on poissa, tanssiryhmän säilyminen on vaakalaudalla.
"Menin New Yorkiin tutustuakseni Cunningham-tekniikkaan ja opiskelemaan Cunninghamin koreografista perintöä. Näin pianon, jolla John Cage soitti."
Ping Pongista löytynee samoja elementtejä kuin Cunninghamin ja kumppaneiden happeningista.
Mukaan on pyydetty paikallisia taiteilijoita ja erityisosaamista, esimerkiksi ilmakitarataituri.
"Katsoja on meille tärkeä. Haluamme aktivoida hänet erilaisilla asemoinneilla ja ehdotuksilla. Haluamme katsojan tuntevan itsensä vapaaksi tilassa", Vincent valottaa.
"Sattuma, mahdollisuus, variaatio -- sille kaikelle me tahdomme rakentaa tribuutin."
Berliinissä työskennellessään Kellokumpu ja Roumagnac pelaavat paljon pingistä.
"Berliini on ping pong -city. Siellä voi pelata puistoissa ja kaduilla. Pöytätenniksen pelaaminen on meille perustreeniä."
Ping Pong -esitykset Valvesalissa Oulussa 17.2. ja 18.2. kello 19.
