Esikoisromaani Suvi Ratinen: Matkaystävä. Otava 2019.
Lestadiolaisuuden eri suuntauksista ovat viime vuosina kirjoittaneet Pauliina Rauhala, Tarja Leinonen, Essi Ihonen ja Katja Kärki.
Suvi Ratisen mustalla huumorilla sävytetty, oivaltavan älykäs, nostalginen ja surullinenkin kehityskertomus koskettaa omakohtaisuudellaan.
Järvisen Marko on kadoksissa, ja entisen matkaystävän kohtaloa tivataan vanhoillislestadiolaisesta herätysliikkeestä kohta ylioppilaaksi tulonsa jälkeen eronneelta minäkertojalta, ikään kuin hän olisi itse kaapannut ja paloitellut entisen luokkatoverinsa.
Nuori nainen on edennyt aktuaariksi Tilastokeskuksessa ja löytänyt itselleen tavallisen suomalaisen poikaystävän, jolta on visusti salannut taustansa.
Koulukiusatun sikatilallisen etsintä paisuu valtakunnan uutiseksi, ja päähenkilön on kohdattava menneisyytensä, jotta voisi ehyenä ihmisenä rakentaa tulevaisuuttaan.
Päivätyt, lyhyet luvut alkavat vuodesta 1985 ja päättyvät vuoteen 2006, tarinan kulminaatiopisteeseen.
Suvi Ratinen (s. 1977) on helsinkiläistynyt keskisuomalainen, joka 20 vuotta kirjoitti lestadiolaisuutta itsestään ulos. Hänen lapsuutensa oli onnellisen yhteisöllinen, mutta vapaudenkaipuu pakotti avarammille aloille.
Matkaystävä jakaantuu kahteen osaan: edellisessä vanhoillislestadiolaista yhteisöä kuvataan sisältäpäin stereotyyppiset kipupisteet lämpimän humoristisesti maistellen, jälkimmäisessä kulttuuripakolainen kokeilee siipiään maailmassa.
Päähenkilö ”haluaa olla hyväksymässä” maailmanmenoa, mutta ”tavallinen suomalaisuus” jää arvoitukseksi.
Nainen haluaa olla aivan tavallinen suomalainen ja ”pelata muiden kanssa samassa joukkueessa”, mutta huomaa pian, että Suomessa muutkin kuin vanhoillislestadiolaiset katsovat olevansa ”ainoassa oikeassa uskossa”.
Samanlainen fundamentalismi kaikuu äänentoistajista niin seuroissa kuin Irakin sotaa vastustavissa mielenosoituksissakin.
Lestadiolaisuus on vahvasti etninen kulttuuri, johon 1980-luvun nuorilla kuuluivat peitepuikot, ilmakihartimet, häävideot monitorista ja marssimusiikki. Lintukodosta lähtijä on merkittävästi enemmän pihalla kuin lontoolainen New Yorkissa.
Jumala ottaa lähtijältä pois siunauksensa, ja nuorelle naiselle muistutetaan myös niistä entisistä matkaystävistä, jotka ovat päätyneet epäuskoisina helvettiin.
Helsingin pakolainen tuntee lisäksi syvää surua siitä, ettei kelpaa vanhemmilleen ja kantaa pahuuden viittaa heidän silmissään.
Kielikuvilla leikittelevä Ratinen kuvaa osuvasti myös keskeiset sivuhenkilöt, lestadiolaisten rupusakkiin lukeutuvan Marko Järvisen ja kymppilesta Risto-Pekka Vuorisen.
Järvistä ei huolita porukoihin, mutta Vuorinen on kansanedustajan poika, teologi ja puhuja, joka vaihtaa ikkunabisnekseen ja saa rikossyytteen lahjusten antamisesta uskonveljille.
Syvässä ja hyvässä esikoisromaanissaan Suvi Ratinen kysyy, mitä on tavallinen suomalainen elämä.
Etninen lestadiolaisuushan pysyy hahmoissa, vaikka he oppisivatkin vastaukset Trivial Pursuitin pinkkeihin kysymyksiin.
