Kulttuuri

Karhuja ja peli-musiikkia

Helena Junttila ja Jukka Tarkiainen asuvat ja työskentelevät Askan entisessä kansakoulussa. Voimistelusalista on tehty taiteilija-ateljee, joka on täynnä Helena Junttilan piirustuksia. KUVA: Peura Pekka
Kulttuuri 16.2.2008 0:00
Eeva Kauppinen
Taiteilija Helena Junttila lorauttaa kiinanmustetta paperille ja ottaa käteensä metallikärkisen piirtimen.

Keskellä kuvaa seisoo suuri musta karhu. Kohotetun tassun alla istuu alaston tyttö - kuin kuunnellen. Taivaalta säteilee ohuita tussiviivoja. Pieni piirustus Karhun siunaus on taiteilijalle niin rakas, ettei hän suostunut myymään sitä taidemaalariliiton TM-gallerian näyttelystä Helsingissä.

"Se on minusta niin hieno työ. Täytyy välillä sanoa ei, että jotakin säilyisi ja voisi periyttää lapsille", Helena Junttila selittää.

Hän on taiteilijasuvun vesa. Suvun muita taiteilijoita ovat edesmennyt ukki Einari Junttila, isän veli Vesa Junttila ja täti Terttu Junttila. Helena oli jo lapsena kova tyttö piirtämään.

"Äitini möi tauluja ja isäni maalasi myöskin. Taiteilijuus kuului meillä normaaliin arkeen. Mutta ei äiti kannustanut ammattitaiteilijaksi, koska ala on toimeentulon kannalta vaikea ja kova. Mikään muu ei minua kuitenkaan kiinnostanut."



Maailman
paras paikka


Helena Junttila asuu perheineen Askan kylässä, 16 kilometriä Sodankylästä etelään. Puoliso Jukka Tarkiainen on koulutukseltaan graafinen suunnittelija ja itseoppinut rockmuusikko. Nykyisin hän soittaa ja tuottaa konemusiikkia perustamalleen Desert Planet -yhtyeelle, joka on tunnetumpi Saksassa, Itävallassa ja Sveitsissä kuin Suomessa.

"Aska on maailman paras paikka. Luonto on täällä koko ajan läsnä. Mie en edes halua lähteä kotoa enää mihinkään", Helena Junttila tunnustaa.

"Pienessä yhteisössä on perheen kanssa mukavaa, vaivatonta ja turvallista", lisää Jukka Tarkiainen.

Pariskunta on ostanut Askan vanhan kansakoulun ja asuntolan. Jumppasalissa on Helenan ateljee. Renkaat ja kiipeilynarut on kurottu seinustalle. Joka puolella on piirroksia ja uudenlaisia pelkistettyjä akryylimaalauksia. Kuvissa esiintyy myyttisiä eläimiä ja ihmisvartaloisia sarvipäitä. Kreikan tarut, Kalevala, Gilgamesh ja muut eepokset ovat sekoittuneet Helena Junttilan omaksi kuvastoksi.

Aska ei ole jumalan selän takana. Sieltä lennetään soittokeikalle Berliiniin tai Ouluun ja viedään näyttelyitä Madridiin, Helsinkiin ja Tallinnaan. Japaniksi Aska on paikka, jossa taivas ja maa yhtyvät.



Karhun
kohtaaminen


Helena Junttila tunnetaan karhuistaan, vaikka hänellä on töissään paljon muitakin eläimiä ja kasveja. Karhut tulivat taiteeseen vahvasta unesta.

"Äitini kuoli 1988. Mie asuin Helsingissä ja tulin Askaan. Silloin näin karhu-unen. Uni oli hyvin todellinen. Otin unen itselleni amuletiksi tai joksikin. Se toi minulle voimaa, kun oli huonoja päiviä."

Heti ei karhu kuitenkaan muuttunut musteeksi, vaan vasta kahdeksan vuoden kuluttua.

"Karhu on kuva jostakin minun voimasta tai energiasta", Helena Junttila pohtii. "Karhu-uni oli minulle niin tärkeä juttu, että niistä tauluista tuli hyviä."

Pohjoisessa samanismissa ihmisen uskottiin polveutuvan äitikarhusta. Se oli feminiininen voimahahmo. Karhua nimitettiin kaarrellen metsän omenaksi, kontioksi ja mesikämmeneksi. Karhukin on kiertoilmaus ja viittaa karheaan turkkiin.

"Minähän en ole ainoa naisihminen, joka näitä karhu-unia näkee. Monet naiset ovat tulleet näyttelyissä kertomaan omista karhu-unistaan. Karhu on äidin ja äitiyden symboli."



Soittajamiehet
vihreissä kypärissä


Jukka Tarkiainen sanoo, että hänellä on käytännöllinen suhde Helenan karhuihin ja muuhun taiteeseen. Mies on suunnitellut taiteilijapuolisonsa nettisivut ja taittanut Kustannus-Puntsin julkaiseman Helena Junttila -kirjan.

Rokkiukkeliksi itseään nimittävä Tarkiainen on tehnyt biisejä ja soittanut monessa bändissä akselilla Tervola-Rovaniemi-Sodankylä. Uusin projekti Desert Planet syntyi 1990-luvun loppupuolella Tarkiaisen muutettua Askaan.

"Se oli vähän semmoinen vastarintaliike, kavereitten hämmentämistä. Turhautuneen rockmuusikon elektroninen mielenosoitus muuttui positiiviseksi asiaksi ja päättäväisyydeksi", Jukka Tarkiainen luonnehtii konebändin syntyä.

"Vasta myöhemmin selvisi, että videopeleistä inspiroitunut tietokonemusiikki oli tuolloin aika omaperäinen idea."

Lapin läänin taidepalkinnolla 2005 palkitun Desert Planetin aktiivisin yleisö on löytynyt netin kautta. "Se on tämmöistä lelu- ja tietokonepeliporukkaa. Desert Planet edustaa mikromusiikkia. Mukana ovat videopelit, halvat syntikat, 80-luvun Casiot."

Desert Planetissa soittaa kaksi vihreäkypäräistä miestä: Jukka Tarkiainen ja Jari Mikkola. Visuaalisuudesta vastaa Antti Hovila. Seuraava levy Moonrocks ilmestyy 19. maaliskuuta. Levy-yhtiö on Suomessa Stupido Records ja Saksassa 9pm Records.

Desert Planet esiintyy tänään Rotos ry:n ja Paskakaupunni ry:n järjestämällä indie-rock-punk-elektro -festivaalilla Rotos Loves Paskis. Soitto alkaa ravintola Park 57:ssa Tuirassa noin klo 21 ja bändit vaihtuvat tunnin välein.

Tiedätkö aiheesta enemmän?
Lähetä vinkki, kuva tai video!
13222
MAINOS

Kommentoi

Uutisvirta

Etusivulla nyt

Paikallissää

Juttutupa

Kuumin keskustelu nyt

Tuntematon sotilas 3.0

266 viestiä | Lue keskustelu

Päivän tykätyin viesti

Paljonko menee ruokaan

No kylläpä oli taas aloitus. Nyt Lidlin kannattajat voivat taas avata sanaisen arkkunsa. Meidän perheessä ei ole koskaan... Lue lisää...
hyvää kotimaista

Jari ja sarjakuvat

Jari

23.6.
Jari on tauolla.

Naapurit

19.1.
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan medioilla tavoitat 331 000 lukijaa.

Yrityspalvelut

(08) 5377 180

yrityspalvelut.kaleva.fi


stats-image