Tampereella avautuu tiistaina uusi näkymä Suomen teollisuushistoriaan, kun Finlaysonin tehtaan vanha höyrykonesali avataan yleisölle.
Saliin on sijoitettu yli 100-vuotias Sulzer-höyrykone. 1950-luvulla käytöstä poistettu kone on ollut museoituna, mutta yleisö ei ole päässyt tutustumaan siihen.
Tiistaina avautuva Höyrykonemuseo liittyy Työväen keskusmuseon näyttelykokonaisuuteen. Höyrykonemuseon salissa on esillä muitakin harvinaisuuksia, mm. Edisonin 1880-luvulla rakentama dynamokone. Se tuotti aikoinaan sähköä Finlaysonin tehtaan sähkölampuille.
Sveitsissä Sulzerin tehtaalla valmistettu höyrykone otettiin Tampereella käyttöön 102 vuotta sitten toukokuussa 1900. Koneen teho oli 1 650 hevosvoimaa. Höyrykonetta käytettiin päivittäin vuoteen 1926 saakka. Varavoimakoneena se palveli 1950-luvulle saakka.
Sulzer oli oman aikansa tekninen ihme. Nykypäivänkin katsojaan konevanhus tekee vaikutuksen. Mahtavan vauhtipyörän halkaisija on yli kahdeksan metriä. Aikoinaan se pyöri jopa 62 kierroksen minuuttinopeudella.
Vauhtipyörällä on 40 uraa kahden tuuman köysiä varten. Voima siirrettiin vauhtipyörältä köysien välityksellä tehdassalien katoissa sijaitseville voimansiirtoakseleille, valta-akseleille. Niiltä voima siirrettiin hihnoilla tehtaan kehruu- ja kutomakoneille.
Höyrykoneen miehistöön kuului 4–5 miestä. Kone oli tehtaalle tärkeä. Jos kone pysähtyi, sadat kehruu- ja kutomakoneetkin seisahtuivat.
Sulzer-koneen höyrykattilat olivat englantilaista alkuperää. Polttoaineena käytettiin aluksi halkoja, myöhemmin myös hiiliä. Halkoja kului 50 mottia päivässä.
Höyrykoneen sylinteriparit on nimetty Heleneksi ja Marieksi tehtaan kahden omistajasuvun päämiesten vaimojen mukaan. Nimet on valettu sylinteriparien päätyihin.
