Haa­pa­ve­del­tä läh­töi­sin olevan Anna Dantc­he­vin uu­tuus­le­vyl­le mahtuu koko elämän kirjo syn­ty­mäs­tä kuo­le­maan: "Olen aina yrit­tä­nyt karttaa lo­ke­roi­ta, koska minusta kukaan ei voi olla vain yh­den­lai­nen"

Anna Dantchev on joutunut pohtimaan identiteettiään niin omassa elämässään kuin musiikissaankin.

Kuva: Maarit Kytöharju

Maailmanmusiikin tekijän musiikissa kuuluvat vaikutteet jazzista ja bluesista sekä isän kotimaan Bulgarian musiikkiperinteestä.

Vaikka Haapavedeltä lähtöisin oleva maailmanmusiikin tekijä Anna Dantchev tähtää musiikillaan maailmanlaajuisille markkinoille, hän toivoo kuulijakuntaa löytyvän myös Suomesta.

– Ei se ole vain maailmalle suunnattua musiikkia. Tarttumapintaa on varmasti myös suomalaisille kuulijoille, Dantchev tähdentää.

– Musiikkini ei oikein mene mihinkään lokeroon oman taustani huomioiden. Uskon, että rockin, popin ja jazzin ystävät kuulevat siellä itselleen tuttuja asioita.

Musiikki on ollut osa Anna Dantchevin elämää pienestä pitäen. Koska isä oli Bulgariasta Suomeen muuttanut kontrabasisti, musiikin lehtori ja Haapavesi Folk -festivaalin aktiivi, musiikilta ei voinut välttyä.

Isän kautta bulgarialainen perinnemusiikki tuli tutuksi. Yhtä lailla kotona kuunneltiin klassista musiikkia, suomalaista kansanmusiikkia, vanhaa amerikkalaista jazzia ja isän suosikkia Beatlesia.

Folk-festivaali kursseineen laajensivat kirjoa muun maailman kansanmusiikkiin. Etenkin irlantilainen lauluperinne teki vaikutuksen.

– Kävin muun muassa Korkkijalan laulajan Harry Bentin laulutunneilla. Jotenkin se englannin kieli ja irlantilainen tapa laulaa tuntui heti tutulta, Anna Dantchev muistelee.

– Olen aikuisempana analysoinut, että vanhassa irlantilaisessa lauluperinteessä on hyvin paljon samaa kuin tietyssä bulgarialaisessa lauluperinteessä.

Pohjoispohjalaisuus kulkee mukana maailmalla

Lukion jälkeen Dantchev lähti opiskelemaan musiikkitiedettä ja kulttuurijohtamista Jyväskylän yliopistoon. Yksi lukuvuosi vierähti irlantilaista musiikkia opiskelemassa Dublinissa.

Vuosituhannen vaihteessa matka jatkui Helsinkiin. Siellä hän on musiikin tekemisen ja soittamisen ohessa työskennellyt eri musiikkialan organisaatioissa ja opiskellut lisää.

Koska Dantchevin vanhemmatkin ovat sittemmin muuttaneet Etelä-Suomeen, Haapavedellä tulee käytyä tätä nykyä lähinnä esiintymässä tai opettamassa. Vaikka sukujuuria ei Haapavedellä olekaan, tunneside sinne on vahva.

– Koen sen varmaan eri tavalla kuin isäni tai äitini, jotka eivät ole siellä syntyneet. Minä olen syntynyt siellä ja viettänyt siellä sen ajan, jolloin lapsi kehittyy ja kehittää tietyn käsityksen itsestään. Kyllä se pohjoispohjalainen identiteetti kulkee mukanani.

Haapavedellä asuessa kahden kulttuurin väliin rakentunutta identiteettiä ei vielä tarvinnut pohtia sen kummemmin. Jyväskylässä sen sijaan ihmiset kiinnittivät huomion pohjalaisen murteen, eksoottisen sukunimen ja tummahkon hipiän erikoiseen yhdistelmään ja alkoivat pommittaa kysymyksillä taustasta.

– Olihan se tietysti kiehtovaa, että joku oli minusta sillä tavalla kiinnostunut, mutta välillä se oli myös todella rasittavaa.

Sama kysely on jatkunut muuallakin, nyanssit vain ovat vaihdelleet.

Tekstien takana melankoliaa ja surua

Nykyään Dantchev on sinut ajatustensa kanssa, mutta välillä on ollut sellaisiakin vaiheita, että ei ole tiennyt, mihin lokeroon itsensä laittaa. Toisaalta hän ei edes ymmärrä, miksi ihmisiä pitäisi laittaa lokeroihin.

– Olen aina yrittänyt karttaa lokeroita, koska minusta kukaan ei voi olla vain yhdenlainen, vaan jokaisella on erilaisia tarttumapintoja ja puolia.

Sama pätee Dantchevin musiikkiin.

– Olen tehnyt paljon erilaista musiikkia, ja tarvittaessa voin olla hyvinkin tyyliuskollinen, mutta kun teen omaa musiikkia, joka ei lähde mistään yksittäisestä tyylistä, mukaan tulee koko se kirjo, hän selvittää.

– Käytän ääntäni tarinan ja melodian tarvitsemalla tavalla. Välillä sieltä tulee bulgarialaisia kovempia tapoja käyttää ääntä, ja joskus on samettisen pehmeää jazz-tyyppistä laulamista. Välillä taas käytän hyväksi jotain klassisen musiikin lauluoppeja.

Vaikka Dantchev: Domain -yhtyeen vappuna julkaistulla Say It -esikoisalbumilla kuulee vaikutteita muun muassa jazzista ja bluesista, jokaisesta kappaleesta löytyy myös bulgarialaiseen musiikkiperinteen elementtejä.

Sanoitusten osalta punainen lanka kiteytyy etsimisen ja löytämisen sekä rikkonaisuuden ja eheyden vastapareihin.

– Teksteissä on takana tietynlainen melankolia ja suru, myös positiivisissa ja humoristisissa teksteissä. Olisiko se sitten se minun stereotyyppinen Suomi-osastoni, Dantchev naurahtaa.

– Ajatuksena on ollut, että levy on tarina itsessään. Siinä on alku, keskikohta ja loppu. Se on tietynlainen elämänkaari. Alussa on kehtolaulu, ja lopussa laulu kuolemasta. Niiden kahden väliin mahtuu koko elämän kirjo.