Vanhan etruskilaisen uskomuksen mukaan kullekin kansalle on suotu aikaa kymmenen vuosisataa. "Kun vielä muutama sukupolvi sitten etruskit täyttivät Italian historiassa noin 500 vuotta (n. 600-100 eKr.), kulttuurin aikarajat kattavat nyt koko ensimmäisen vuosituhannen eKr.," kirjoittaa Lundin yliopistossa toimiva etruskologi Marjatta Nielsen näyttelyjulkaisussa Etruskit.
Etruskit tiesivät aikansa. Mutta keitä nämä Italian Toscanan ja Po-joen laakson asukkaat olivat ja mistä he tulivat? Olivatko järjestelmälliset ja ahkerat, kansainvälisen kaupan hallinneet, elämän iloista nauttineet etruskit lähtöisin Vähä-Aasian Lyydiasta, Lemnos-saarelta vai olivatko he Italian alkuasukkaita, jopa itse Nooan jälkeläisiä?
Nykykäsityksen mukaan he olivat Italian alkuperäiskansaa, joka sai väestöönsä ja kulttuuriinsa paljon vaikutteita Kreikasta ja Lähi-idästä. Ja kaiken aikaa etruskit Välimeren kulkijoina välittävät roomalaisillekin vaikutteita kreikkalaisesta ja Lähi-idän kulttuurista.
Marjatta Nielsenin sekä Helsingin yliopiston dosentti Jorma Kaimion ja Oulun yliopiston dosentti Eero Jarvan kirjoittama näyttelyjulkaisu kertoo etruskitutkimuksista ennen ja nyt sekä etruskien euroopanlaajuisesta vaikutuksesta erinomaisen mielenkiintoisesti. Teos on ensimmäinen suomalainen kokonaisesitys ja samalla se tarjoaa viimeisintä tutkittua tietoa etruskeista. Kirja vie selkeäsanaisesti arkeologian, kielentutkimuksen ja kirjallisuuden avulla aikamatkalle 2000-3000 vuoden taakse etruskien elämän arkeen ja juhliin, etruskien Villanova-kulttuuriin 900-720-luvuilla eKr., arkaiseen kukoistuskauteen 500-400-luvuilla eKr. ja sitten asteittaiseen sulautumiseen Rooman valtaan ja roomalaisuuteen.
Vai sulautuiko etruskien kulttuuri? Näyttelyjulkaisu vetää yhteyksiä havainnollisesti läpi vuosituhanten nykyaikaan saakka. Etruskien kulttuuri, kieli, hautaustavat ja esineistö säilyivät ainakin 1. vuosisadalle eKr. Heidän tekniset taitonsa antoivat juuret Populonian ympäristön nykyisellekin kaivosteollisuudelle, Carraran marmorilouhoksille ja nykyturistinkin kohtaamille Toscanan keramiikkaruukuille. Roomalaiset atriumtalot ihanteellisine mittasuhteineen olivat peräisin etruskeilta. Renessanssikaupungin suorat linjat ja ruutuasemakaava olivat käytössä jo etruskikaupungeissa.
Roomalainen etruskiylimys Gaius Maecenas antoi nimensä mesenaateille, tieteen ja taiteen rahoittajille. Medici-suvun ruhtinaat ja paavit ammensivat Toscanan etruskien perinteestä, kunnostuttivat historiallisia muistomerkkejä ja keräsivät etruskitaidetta. Cosimo de Medici nimesi itsensä Magnus Dux Etruriae.
Etruskilaisen taiteen hahmoja ja koristeaiheita lainattiin uusklassiseen sisustukseen ja taidekäsityöhön 1700-luvun lopusta lähtien. Uusklassisia reliefejä tuotteisiinsa liittävä englantilainen Wedgwoodin posliinitehdaskin sai 1796 nimekseen Etruria.
Veronalainen oppinut ja taiteenkerääjä kirjoittikin 1700-luvun alussa: "Puuttuu vain, että etruskit olisivat keksineet myös hengittämisen taidon."
Suomalaiset tutkijat ovat 1900-luvun alussa selvittäneet muun muassa etruskilaisen kirjoituksen ja riimukirjoituksen mahdollisia yhtäläisyyksiä sekä sittemmin osallistuneet moniin arkeologisiin tutkimusprojekteihin. Kirjailijoista etruskit ovat innoittaneet muun muassa Eino Leinoa ja Kaarlo Sarkiaa. Mika WaltarinTurms kuolematon on etruski.
Naisen historian nykytutkijat huomattavat, että kreikkalais- ja roomalaismiesten mielestä etruskilaisilla naisilla oli aivan liikaa liikkumavapautta ja sananvaltaa, myös mahdollisuuksia urheilla ja pelata noppaa.
Näyttelyjulkaisun luku Matka etruskien kaupunkeihin innostaa lähtemään etruskien jalanjäljille Vejista Rooman läheltä Toscanan kukkulakaupunkeihin, Elban saarelle, pohjoiseen Bolognaan ja etelään lähelle Napolia ja Roomaan. Huimat aikakerrostumat konkretisoituvat vaikkapa Perugiassa, jossa etruskien rakentama portti johdattaa yläkaupunkiin, renessanssilinnoituksen sisällä kulkeviin liukuportaisiin.