Romaani J. Pekka Mäkelä: Hunan. Like 2018.
Tieteis- ja spekulatiivisella fiktiolla tunnetuksi tulleen J. Pekka Mäkelän vuosia odotettu historiallinen romaani on nähnyt viimein päivänvalon. Hunan perustuu Mäkelän kummitädin, Helvi Södermanin päiväkirjoihin. Hän toimi lähetystyöntekijänä Kiinassa, Hunanin maakunnassa vuosina 1935–1946.
Helvi Södermanin päiväkirjamerkinnät luovat kehyksen romaanille. Muut henkilöhahmot ovat suurelta osin fiktiivisiä.
Helvin seurana lähetysasemalla oli muitakin suomalaisia, jotka luovivat tehtävänsä parissa oman kristillisen vakaumuksensa ja kiinalaisiin perinteisiin nojaavan kulttuurin välissä.
Kiinalaisilla oli kristinuskoon kääntymisestä huolimatta erilaisia tapoja hahmottaa ympäröivää todellisuutta, neuvonpitoja esi-isien ja haamujen kanssa. Ne tuovat fantastisen elementin muutoin reaalimaailmassa tapahtuvaan kerrontaan.
Toisen maailmanpalon syttyminen vaikutti vahvasti ihmisten elämään myös Aasian mantereella.
Japanilaiset ryöstivät, raiskasivat ja tuhosivat Kiinassa kaiken, minkä käsiinsä saivat.
Japanin antauduttua Kiinan Kuomintang-sotilaat kävivät Tšiang Kai-šekin johdolla sotaa maassa lymyileviä kommunisteja vastaan.
Yksi romaanin traagisimmista hahmoista on nuori Liu-tyttö, joka pelastuu täpärästi Nankingin verilöylystä ja joutuu varttumaan sodan raakuuksien keskellä. Länsimaalaisilla ei ole juurikaan sen helpompaa.
Sveitsiläinen aloitteleva kirjailija Johann Caspar Wolff kiertelee henkensä kaupalla sodan runtelemaa maata saadakseen materiaalia kirjaansa. Saksaa puhuva ulkomaalainen ei nauti kovin suurta luottamusta kiinalaisten keskuudessa.
Hunan on hieno ja herättelevä lukukokemus. Mäkelä maalaa lukijan silmien eteen yhtä aikaa kauniita ja kipeitä, julmiakin kuvia Kiinasta ja sen ihmisistä ankarissa oloissa.
Varsinkin Liu-neidin sisäinen maailma vavahduttaa.
Muutkin romaanin hahmot kasvavat tapahtumien etenemisen myötä uusiin ulottuvuuksiin, joskin Helvin päiväkirjamerkinnät ovat välillä hieman niukkoja. Niitäkin avataan enemmän loppua kohden.