Poliisihallitus vahvistaa, että virhelukemia aiheuttivat etenkin vanhoissa tutkalaitteissa monet eri syyt, kuten kännykänkäyttö ja tietyt sääolosuhteet. Tutkaongelma havaittiin vuonna 2000, jolloin poliisi koulutti väkensä huomioimaan riskipiirteet nopeuden mittaamisessa. Ex-poliisi ja kirjailija Olavi Lempinen arvioi, että vuosikausien tutkaongelma saatettiin poliisissa pyrkiä jopa pimittämään kansalaisilta.
Poliisiautoissa käytetyt tutkalaitteet näyttävät herkästi liikalukemia vastaantuleville autoilijoille, paljastaa uutuuskirja.
Kirjan mukaan poliisi oli pitkään tietämätön asiasta. Tästä saattoi seurata virheellisiä ylinopeussakkoja jopa tuhansille laillista nopeutta ajaville autoilijoille, kirjassa pohditaan.
Kirjassa mainittu tutkamalli otettiin käyttöön poliisissa vuonna 1987 ja virallisesti valelukemat havaittiin vasta vuonna 2000.
– Poliisiorganisaatiossa on töissä valtava määrä henkilöitä, joten todennäköisesti osa kenttämiehistä oli selvillä tilanteesta jo aiemmin, sanoo ensi viikolla ilmestyvän Poliisin pimeä puoli -kirjan kirjoittaja Olavi Lempinen.
Lempinen on valtakunnallisen liikkuvan poliisin kenttävalvonnan ex-päällikkö.
Poliisihallitus vahvistaa Lännen Medialle, että vuonna 2000 poliisi havaitsi tutkien luotettavuusongelman. Liikkuessa mittaava tutka voi ottaa häiriötä matkapuhelimesta tai tietyistä sääolosuhteista.
– Samiemme tietojen mukaan, kun riskipiirteet tulivat ilmi, tutkien käyttäjät koulutettiin viipymättä huomioimaan ne nopeudenmittauksessa, sanoo poliisitarkastaja Timo Ajaste Poliisihallituksesta.
Poliisihallitus ei pidä mahdollisena, että virheellisiä sakkoja olisi kirjoitettu kirjan esittämällä tavalla ehkä jopa tuhansittain.
– Ylinopeudesta on oltava aina luotettava näyttö, ja vanhojen tutkienkin aikaan korostui se, että poliisin havaittava ylinopeus myös silmämääräisesti, Ajaste perustelee.
– On hyvin epäuskottavaa, että suuri joukko autoilijoita olisi hyväksynyt aiheettomat sakot mukisematta
Tutkakalusto uusittu
Kirjan mukaan 2000-luvun alussa poliisiautoissa käytettiin jo uudempaa tutkamallia, joka oli vielä aiempaakin alttiimpi valelukemille. Kun virhelukemia aiheuttavia syitä selviteltiin, niitä löytyi kirjan mukaan yli kymmenen.
Kännykän käyttö poliisiautossa, vesi- ja lumisade ja tuulen suunta, Lempinen luettelee kirjassaan.
Poliisihallitus vahvistaa, että tutkat ovat herkkiä ja tietyt sääolosuhteet voivat vaikuttaa niihin, kun tutkaus tehdään liikkuen.
– Käyttäjän on tunnettava laitteen ominaisuudet ja keskityttävä laitteen käyttöön, Ajaste sanoo.
Sade lisää mahdollisuutta, että tutka poimii nopeuslukemat sadepisaroista eikä vastaantulevasta ajoneuvosta. Tämä kerrotaan tutkan käyttöohjeissa.
Kännykkää poliisiautossa ei saa tutkatessa käyttää lainkaan, sillä kännykkä saattaa vääristää tutkalukeman. Uutuuskirjan mukaan 2000-luvun alussa kenttäpoliisit raportoivat lukemien vääristyneen kännyköiden takia jopa kymmenillä kilometreillä ylöspäin.
Poliisihallitus kertoo, että poliisin tutkakalustoa on uusittu vuosien saatossa. Vuonna 2007 poliisi otti käyttöönsä uuden sukupolven laitteita, eikä uutuuskirjassa mainittuja vanhimpia tutkamalleja ole enää poliisin käytössä.
– Tekniikka on kehittynyt, eikä uusimman sukupolven tutkissa enää esiinny vanhimpien tutkamallien piirteitä, Ajaste sanoo
"Videotallenne paras varmistus"
Poliisissa 43-vuotisen työuran tehnyt Olavi Lempinen ei tutkalaitteisiin luottaisi edelleenkään ilman jokaisen käyttäjän tehokasta koulutusta.
– Kaikissa partioissa on nykyisin tallentava videovalvontajärjestelmä. Tavallisen ihmisen oikeusturvan kannalta paras varmistus ylinopeudesta on videotallenne, hän sanoo.
Kirjassaan Lempinen esittää epäilyksen, että tietyt henkilöt poliisissa pyrkivät vuonna 2000 tarkoituksellisesti pimittämään mahdolliset virheelliset sakot kansalaisilta.
– Lakaisemaan ongelman niin sanotusti maton alle, hän toteaa Lännen Medialle.
Lempinen esittää pöytäkirjalainauksen poliisin tekniikkakeskuksessa pidetystä kokouksesta.
”- - paras keino henkilön purnatessa poliisin mittauksista on ensin kuunnella kokonaan purnaajan ryöpytys. Ilmiölle saadaan useimmiten molempia osapuolia tyydyttävä luonnollinen selitys. Usein purnaajilla ei ole tämän jälkeen esittää varsinaisia epäileviä kysymyksiä poliisin nopeudenmittaamismenetelmistä.”
– Ensimmäinen tunnereaktioni oli suoranainen järkytys. Oliko todella mahdollista, että tuon luokan asia yritettiin vaieta kuoliaaksi? hän kirjoittaa kirjassaan.
Lempinen pitää kuitenkin eettisesti kestämättömänä, jos 20 vuotta vanhojen virhenäyttämien takia vastuuseen tivataan nykyistä poliisijohtoa.
– Eivät he olleet silloin nykyisissä tehtävissään tai tietoisia tällaisista asioista millään tavalla, hän toteaa.
