Uusivuosi 2017 jää viimeiseksi vuodenvaihteen juhlaksi, jolloin perinteisiä tinoja saa valaa.
Tuttu uudenvuoden tinakenkä ei todellisuudessa vastaa nimeään, koska se saattaa sisältää jopa yli 95 prosenttia myrkyllistä lyijyä ja on luokiteltu ongelmajätteeksi. EU kieltää lyijyn myymisen kaikissa kuluttajatuotteissa maaliskuussa 2018.
Tinan korvikkeiksi Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes ja Terveyden ja hyvinvoinninlaitos THL suosittelevat mehiläisvahaa tai sokeria.
Kaleva tarttui ehdotukseen ja vei testiryhmän Ruskonselän paloasemalle kokeilemaan uusien vaihtoehtotinojen valmistusta.
Oulunsalolaiset Aino Anttila, Laura Pasma ja Emma Pulkkinen pääsivät testaamaan mehiläisvahan ja sokerin kuumennusta riskienhallintapäällikkö Tomi Honkakunnaksen valvonnassa.
Kokeilu suoritettiin paloasemalla, koska mehiläisvahan ja sokerin kuumennus sisältävät jonkin verran paloturvallisuusriskejä.
Mehiläisvaha esimerkiksi leimahtaa liekkeihin jo 200 asteessa, joten sen kuumentamisessa kannattaa olla tarkkana. Vaha ei sammu vedellä, vaan palo täytyy tukahduttaa. Sokeri puolestaan on kuumana erittäin polttavaa.
– Perinteinen tina ei ainakaan leimahda liekkeihin, kuten mehiläisvahalle voi käydä ja sokeri voi palaa helposti pohjaan, Honkakunnas arvioi.
Myrkyllisyys oli yllätys
Oulunsalolaisille perinteisten tinojen myrkyllisyys oli uutta tietoa.
– En ole ollut yhtään tietoinen, että ne ovat ongelmajätettä ja myrkkyä. Kamalaa, että perheessäni ne on ennen laitettu vain tavalliseen roskikseen, Pasma muistelee.
– Paloturvallisuusnäkökulmasta mehiläisvaha ja sokeri ovat aika tasaisia. Sokeria varten liettä täytyy kuitenkin kuumentaa paljon enemmän. Iholle osuessa molemmat aiheuttavat pahat palovammat, kyllä siinä nahka lähtee irti, Honkakunnas toteaa.
Ensimmäisenä testiryhmä kokeili sokerin valamista. Sokeria kannattaa varata noin desi valajaa kohden. Sokerin kuumennetaan pannulla sulaksi, jonka jälkeen se kaadetaan nopeasti kylmään veteen. Kalevan testissä pannu ehti kuumentua 210 asteeseen ennen kuin sokeri oli kokonaan sulaa.
Sokerista muodostui meripihkan värisiä hauraita tinoja, jotka murenivat helposti käsiin. Testiryhmän mielestä koppurainen sokeri muistutti skorpionia ennen kuin se hajosi pienempiin osiin.
– En lähtisi ehkä korvaamaan sokerilla tinoja. Näistä on vaikea ennustaa, kun ne hajoavat niin herkästi, Anttila pohtii.
Mehiläisvaha vähemmän riskialtis
Mehiläisvahaa testiryhmä sulatti kattilassa. Yhteen tinaan käytettiin kaksi mehiläisvahanappia, jotka sulivat muutamassa minuutissa. Honkakunnas mittasi mehiläisvahan sulamispisteeksi 150 astetta.
– Vaha sulaa nopeasti, eikä lämpötila käy lähelläkään leimahduspistettä. Jos kuumennuksessa on tarkkana, on riski pieni, Honkakunnas arvioi.
Tinan valajat antoivat mehiläisvahalle arvosanaksi neljä tähteä viidestä. Mehiläisvaha oli helppo kuumentaa, se pysyi kiinteänä ja valmiin tinan muotoja pystyi tulkitsemaan hyvin, ryhmä perustelee.
– Neljä kautta viisi. Mehiläisvaha muistuttaa perinteistä tinaa, vaikka ei ihan korvaakaan sitä. Näiden pinnalle ei muodostu rahaa symboloivaa röpelöä, Pulkkinen arvioi.
Honkakunnas ei näe, että uudet tinan korvikkeet työllistäisivät tulevaisuudessa pelastuslaitosta erityisen paljon.
– On selvää, että näissä on turvallisuusriskinsä, jos on huolimaton. En tiedä, onko riski kuitenkaan suurempi kuin vaikkapa munkkien paisto vappuna, hän arvioi.
Honkakunnas muistuttaa kaikkia tinanvalajia huolehtimaan sammutusvälineistöstä.
– Tärkeintä on pitää sammutusvälineet lähellä. Mehiläisvahaa valaessa liettä ei tarvitse vääntää täysille. Sokeria puolestaan on syytä varoa, koska se on aineena vielä vahaakin kuumempaa, hän täsmentää.
Katso lisää kuvia testistä!
