Kilpailuvirasto kertoo pohjaavansa kartellinäyttönsä yritysten ja toimialan taloudelliseen analyysiin, asiakirjanäyttöihin, nauhoitettuihin keskusteluihin sekä todistajien lausumiin. Selvitykseensä kilpailuvirasto on liittänyt yhteensä seitsemän todistajan lausumat.
Asfaltti-Tekra Oy:n edeltäjän perustaneen Heikki Alasen mukaan "jokaisen vuoden alkupuolella käytiin muutaman viikon aikana läpi aina se, miten urakat jaetaan, eli sovittiin markkinaosuudet ja jaettiin alueet ja tiedossa olevat urakat".
Alasen mukaan Lemminkäisen rooli oli hallitseva: Vaikka Tielaitoksen urakat oli jaettu ja esimerkiksi Asfaltti-Tekra tai joku muu yritys laski tältä pohjalta urakalle hinnan, se vielä hyväksytettiin Lemminkäisellä.
Hinnoittelun lisäksi Lemminkäinen koordinoi sitä, että urakka meni sille, jolle se kuului. Kunnat oli jaettu yksitellen. Esimerkiksi Oulusta oli jaettu kaksi kolmasosaa Lemminkäiselle ja kolmasosa toiselle alueen kartelliyritykselle.
Vuosina 1994-1996 kartelliin liittyneessä Asfaltti-Tekrassa työskennelleen Jarmo Sikasen mukaan ennen tarjouksen jättämistä sovittiin puhelimitse hinnasta. Soittokierroksella sovittiin, kuka ottaa urakan ja millä hinnalla ja että muut ylittävät hinnan.
Sikasen mukaan "Tieliikelaitos oli mukana kartellissa perustamisestaan, eli vuodesta 2001".
Kotipaikaltaan oululaisen Viarex Oy:n perustajan Raimo Heikkilän mukaan valtakunnalliset yritykset jakoivat Suomen asvaltointimarkkinat. Kaupungit oli jaettu pysyvästi eri toimijoiden kesken, jopa niin, että urakat tasattiin kahden viikon välein Lemminkäisen tiloissa tapahtuneissa tapaamisissa. Voittojen tasaamiseksi yritykset kirjoittivat toisilleen aiheettomia laskuja.
Sikasen tavoin Heikkilä on kertonut uskoneensa Tielaitoksen olleen jollain tavalla mukana kartellissa.
Sava-yhtiöiden palveluksessa 1996-1999 toimineen Pentti Hännisen mukaan tapauksittain jonkun yrityksen tuli tarjota niin halvalla, ettei joku toinen tietty yritys saisi urakkaa. Esimerkiksi juuri Raimo Heikkilän Viarexia kohdeltiin kaltoin, kun "porukalla Viarex pyrittiin pitämään pois markkinoilta".
Asfalttialalta lähes 20 vuoden kokemuksen omaavan Juhani Kallion mukaan kartellin markkinoiden jako lähti liikkeelle kuntatöiden jakamisesta. Hän pitää kuntien myötävaikutusta jakoon myös ilmeisenä, sillä "väärä" yritys ei saanut kunnilta urakoita edes nollakatteella.
Kartellin toimintaa Tampereella muistelleen Kallion mukaan urakat tiedettiin yleensä aina melko hyvin jo etukäteen. Näin alustava jako voitiin tehdä jo ennen tarjouspyyntöä. "Sitten se yritys, jolle urakka oli jyvitetty ilmoitti hintansa, ja muut tarjosivat enemmän", Kallio valotti toimintatapaa.
Tapauksittain kartellissa esiintyi sen verran pahoja säröjä, että epäsovun tiimoilta piti kokoontuman. Kallion mukaan muun muassa keväällä 1999 pidettiin Helsingissä iso kartellineuvottelu toijalalaisyrityksen tiimoilta. Yrityksen "tappamiselta" kuitenkin vältyttiin, kun tilanne onnistuttiin muuten rauhoittamaan.
Asvaltin levitysyrityksen Turun seudulle 1995 perustaneen Pertti Kankareen kohtaamat ongelmat liittyivät asvalttimassan ostoon sekä markkinoiden että toimintavapauden rajoittamiseen. Yritys ei esimerkiksi saanut ostettua massaa tiettyihin urakoihin, ja sille selvästi ilmoitettiin, missä saa toimia ja missä ei.
Esimerkiksi voitettuaan 1999 Pöytyän kunnan tarjouskilpailun Kankare ei saanut massaa Lemminkäiseltä, eikä muiltakaan ja joutui luopumaan urakasta.
Helsingin kaupungin rakennusviraston Olli J. Dolkin mukaan viime vuosina Lemminkäisen ja Valtatien tarjoukset niveltyivät niin hyvin toisiinsa, että "näiden myöntämien erityisalennusten jälkeen kahden yhtiön tarjousten hyväksyminen on tullut kaupungille halvimmaksi".