Maahanmuuttajalääkärien suomen kielen taito vaihtelee eikä aina vastaa lääkärin työn korkeita vaatimuksia, selviää Tampereen yliopistossa tehdyssä väitöskirjassa. Väitöstutkimuksessa selviää, että työelämän vaatimuksien kannalta kielitaito jää paikoin liian heikoksi.
Filosofian maisteri Maija Tervola tutki suomen kielen väitöskirjassa maahanmuuttajalääkärien suomen kielen taitoa sekä sen suhdetta lääkärin työn kielellisiin vaatimuksiin.
– Maahanmuuttajalääkärien kielitaitoa valvotaan, mutta kielitaitovaatimus on asetettu työn vaatimuksiin nähden liian matalaksi. Ongelmana on myös käytössä oleva kielikoe, joka ei pysty erottelemaan joukosta niitä lääkäreitä, jotka tarvitsisivat lisätukea kielenoppimiseen, Maija Tervola kertoo.
Tervolan väitöskirjan mukaan kielitaidon puutteet tulevat esiin erityisesti potilashoidon tilanteissa. Hoitohenkilökunta ottaa vastuuta lääkärin ja potilaan välisestä kommunikoinnista ja tarvittaessa selvittää väärinymmärryksiä.Kommunikoinnin heikkeneminen voi jopa vaarantaa potilasturvallisuutta, mutta hoitoketjun monet vaiheet ennaltaehkäisevät vaaratilanteita, väitöskirjassa todetaan.
– Yksilöllinen vaihtelu on kuitenkin suurta, ja varsinkin pitempään Suomessa asuneilla lääkäreillä on useimmiten hyvä kielitaito, Tervola sanoo.
Tervola tutki maahanmuuttajalääkärien kielitaitoa lääkärien laillistamiskuulustelujen vastauksista sekä varta vasten tutkimusta varten teetetyllä sanastotestillä. Työelämän vaatimuksia tutkittiin haastattelemalla terveydenhuollon laitosten henkilökuntaa.
– Laillistamiskuulusteluita koskevassa tutkimuksessa havaittiin, että parempi kirjoitustaito oli yhteydessä parempaan kuulustelumenestykseen. Osa kuulusteluvastauksista oli niin heikkoja, ettei niitä pysty ymmärtämään lainkaan, vaikka kaikki olivat suorittaneet kielitestin hyväksytysti, Maija Tervola avaa väitöstutkimuksen tuloksia.
