Nainen, 50, oli aiemmin ollut terve. Hän menestyi työelämässä. Sitten tapahtui jotain erikoista. Nainen osallistui hypnoosikurssille viikon ajaksi.
Hypnoosikurssin ohjaaja esiintyi tallenteilla, joissa hän antoi katsojalle erilaisia ohjeita. Nainen seurasi opetusta päivittäin.
Viikon jälkeen nainen ei enää tiennyt, mikä oli totta ja mikä kuviteltua. Nainen koki, että hän oli itse mukana tallenteilla. Hän koki olevansa transsissa ja kuuli posthypnoottisia käskyjä.
Naisen kuulemat äänet olivat komentavia ja kommentoivia ääniharhoja. Nainen kertoi, että äänet kuuluivat hypnotisoijalle. Äänet kehottivat vaaralliseen ylinopeuteen, kun nainen ajoi autoa. Nainen myös uskoi, että hypnotisoija pakotti häntä prostituutioon.
Yllä kuvattu potilaskertomus on Lääkärilehdessä vuonna 2016 julkaistusta artikkelista, jonka ovat kirjoittaneet Psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri, dosentti Hannu Lauerma ja psykiatrian ylilääkäri Jorma K. Oksanen. Teksti käsittelee maallikkohypnoosista seurannutta akuuttia skitsofreenistyyppistä psykoosia.
Kirjoittajien mukaan niin sanottuun lava- eli näytöshypnoosiin ja maallikkojen antamaan hoidolliseen hypnoosiin liittyneitä komplikaatioita on Suomessa raportoitu lääkäreille. Hypnoosia saa hoidollisiin tarkoituksiin Suomessa käyttää kuka tahansa, mutta sen valvonta on olematonta, koska ala on poliisille ja kuluttajansuojaviranomaisille vierasta. Lääketieteelliseen harkintaan ja toimintatapaan perustuvia hypnoosihoitoja pidetään hyvin turvallisina.
Lakiesitys on valmis, ei toteuteta
Lauerman ja Oksasen kuvaama tapaus on yksi esimerkki niin sanotun vaihtoehtohoidon aiheuttamasta potilasturvariskistä. Suomessa noin 1–2 prosenttia väestöstä käyttää sairauden hoitoon yksinomaan vaihtoehtohoitoja. Yleensä niitä käytetään lääketieteeseen perustuvien hoitojen täydentäjinä.
Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira pystyy valvomaan vain sosiaali- ja terveydenhoitoalan ammattilaisten ja yksikköjen toimintaa. Vaihtoehtohoidoista aiheutuvia potilasturvariskejä ei tilastoida missään.
Vaihtoehtohoitoja koskeva lakiesitys on ollut sosiaali- ja terveysministeriössä valmiina vuodesta 2009. Hallitus ei kuitenkaan edistä lainsäädäntöä tällä vaalikaudella, sillä asia ei ole hallitusohjelmassa. Sosiaali- ja terveysministeriössä ei ole valmisteilla mitään uskomushoitolainsäädännön suhteen, sanoo perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehulan (kesk.) erityisavustaja Riikka Pirkkalainen.
– Hallitusohjelmassa ei kärkihankkeiden puitteissa ole tavoitteena uskomushoitoihin liittyvät lainsäädännön muutokset, sanoo tekstiviestitse vastaava Annika Saarikko (kesk.), joka aloittaa Rehulan seuraajana ministerin tehtävässä myöhemmin keväällä.
Lauerma: Osa ihmisistä saa pelkästään tehotonta hoitoa
Lainsäädännölle olisi olemassa selvä tarve, sanoo Hannu Lauerma. Hän tietää ja puhuu tapauksista, jotka ovat johtaneet kuolemiin.
– Meillä on sellaisia ongelmia, että ihmiset saavat pelkästään tehotonta ja väärää hoitoa.
Lauerma sanoo, että lakiesitys ei tähtää vaihtoehtohoitojen kieltämiseen. Ehdotuksen mukaan muu kuin terveydenhuollon ammattihenkilö voisi hoitaa tiettyjä vakavia sairauksia ja potilasryhmiä ainoastaan yhteistyössä lääkärin kanssa.
– Uskoa saa vilpittömästi kaikkiin niihin lupauksiin, joita uskomushoitoihin liitetään. Eihän tarkoitus ole näitä hoitoja kieltää, mutta lakiehdotus on tavattoman varovainen, hän sanoo.
Lauerma käyttää termiä uskomushoito:
– Vaihtoehtohoidoista ei kannata puhua, koska ne eivät ole vaihtoehtoisia yhtään millekään, hän sanoo.
Luonnonlääketieteen keskusliiton puheenjohtaja Irene Äyräväinen toteaa, että vaihtoehtohoitojen kenttä on laaja ja sekava. Hän itse kertoo toimivansa tunnevyöhyketerapeuttina.
Hoitojen turvallisuuden takeeksi pitäisi Äyräväisen mielestä tehdä selvitys siitä, minkälaisia palveluita Suomessa on. Hän katsoo, että turvallisuudesta ei ole tällä hetkellä takeita.
– Myös kansalaisten toiveet pitäisi kartoittaa, Äyräväinen sanoo.
Liittoa ei miellytä vuoden 2009 lakiesitys, jonka valmisteluun se osallistui. Äyräväisen tulkinnan mukaan lakiesitys tähtää vaihtoehtohoitojen kieltoon. Hänen mukaansa ennen lain säätämistä pitää selvittää, mitä suomalaiset ajattelevat hoidoista ja millä koulutustaustalla hoitoja Suomessa annetaan.
Lääkärien tarjoamina ”tukihoitona” esimerkiksi ravitsemushoitoja
Jos asiakas kokee tulleensa puoskarin huijaamaksi ja ottaa yhteyttä Valviraan, ryhmäpäällikkö, lääkintöneuvos Markus Henrikssonilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin ohjata hänet kilpailu- ja kuluttajaviraston pakeille. Hyvinvointipalveluja käyttävä henkilö on määritelmällisesti kuluttaja, ei potilas, eikä häntä koske potilasvakuutusturva.
On kuitenkin myös lääkäreitä, hoitajia ja yksityislääkäriasemia, jotka voivat tuottaa epätyypillisiä tai vaihtoehtoisia palveluita.
– Meillä on sellaisia lääkäreitä, jotka toteuttavat ”vaihtoehtoisia tukihoitoja”. Niitä ovat muun muassa jotkut ravitsemushoidot.
Heidän valvontaansa Valviralla on toimivalta.
– Eräät lääkärit tekevät aika laajasti sitä, lähes pääpainottuen sellaiseen, Henriksson sanoo.
Valvira on linjannut, että lääkäri voi antaa vaihtoehtoista, ei-hoitosuosituksissa olevaa hoitoa, jos kolme kriteeriä täyttyy. Ensimmäinen kriteeri on se, että potilaalle pitää turvata niin sanotut koululääketieteelliset hoidot.
– Jos syöpäpotilasta hoidetaan jollain vaihtoehtoisella tavalla, potilaalle täytyy turvata myös asianmukaiset, normaalit tutkimukset ja hoidot, Henriksson sanoo.
Toiseksi potilasta on informoitava siitä, että lääkäri on tekemässä jotain vaihtoehtoista. Kolmas kriteeri on se, että vaihtoehtoisesta hoitomuodosta ei saa olla enemmän haittaa, vahinkoa tai riskiä kuin mitä hoidettavasta sairaudesta on. Jos kriteerit täyttyvät, Valvira ei kiellä epätyypillisiä hoitoja.
Valvirassa ollaan kuitenkin huolestuneita siitä, jos lääkäri antaa pelkästään vaihtoehtoisia hoitoja. Silloin lääkäri on riskissä pudota kärryiltä ajantasaisista normaaleista menettelyistä, Henriksson sanoo.
Vaihtoehtohoitoja antavien lääkärien määrästä ei ole Valvirassa Henrikssonin mukaan tarkkaa tilastoa. Vuosittain Valvira käsittelee noin 10 lääkäriä koskevaa vaihtoehtohoitojen valvontatapausta. Noin puolessa tapauksista vaihtoehtohoitomuoto todetaan potilasturvaa eriasteisesti vaarantavaksi.
Viimeisen kolmen, neljän vuoden aikana Valvirassa on ollut käsittelyssä aiempaa enemmän valvontatapauksia, jotka liittyvät epätyypillisten hoitojen aiheuttamaan potilasturvariskiin. Niistä kaikki ovat tapahtuneet yksityisellä sektorilla.
– Emme siltikään puhu sadoista, vaan puhumme Suomessa joistakin kymmenistä lääkäreistä, Henriksson sanoo.
