Kansanedustajan ero eduskunnasta ei ole mikään ilmoitusasia. Jos kansanedustaja pyytää itse eroa tehtävästään, täytyy pyyntö käsitellä eduskunnassa joka harkitsee, onko eroamiselle hyväksyttävä syy. Lopullinen ratkaisu tehdään täysistunnossa.
Kansanedustaja voidaan erottaa, jos hän on saanut vankeustuomion tahallisesta rikoksesta, vaikka tuomio olisi ehdollinen. Jonkun edustajan täytyy panna asia vireille. Perustuslakivaliokunta käsittelee asiaa ja ratkaisun tekee eduskunnan täysistunto. Erottamisen taakse vaaditaan tuolloin vähintään kaksi kolmasosaa edustajista.
Erottamisia tai vapaaehtoisia eroja ei ole nähty kovin usein. Kauko Juhantalo (kesk.) erotettiin vuonna 1993, kun hän oli saanut ehdollisen vankeusrangaistuksen valtakunnanoikeudessa.
Vasemmistoliiton Marjatta Stenius-Kaukonen turhautui vaikutusmahdollisuuksiinsa ja pyysi eroa 1991, mutta hänenkin pyyntönsä torjuttiin. Kristillisten ehdokkaana valittu Vesa Laukkanen pyysi vuonna 1994 eroa sillä perusteella, että on lopettanut kaiken poliittisen toimintansa. Laukkasen pyyntöön ei suostuttu.
Europarlamentaarikot ovat asia erikseen; jos heidät on valittu myös eduskuntaan, keskeytyy kansanedustajan toimen hoitaminen siksi aikaa, kun he toimivat europarlamentissa. Myös asevelvollisuuttaan suorittavaa kansanedustajaa tuuraa palvelun ajan varamies.
Jos Tony Halme jättää eduskunnan, menettävät perussuomalaiset yhden kolmesta kansanedustajanpaikastaan. Varamiehen paikalta eduskuntaan nousisi silloin samasta vaaliliitosta Seppo Kanerva, joka ei päässyt kokoomuksen ehdokkaaksi viime eduskuntavaaleissa, vaan pyrki eduskuntaan liberaalien listoilta. Liberaalit nousisivat tuolloin eduskuntapuolueeksi, mikä ei puolueelta eduskuntavaaleissa onnistunut.
