Suomen Sukututkimusseura ja tietosuojavaltuutettu ovat käyneet kipakkaa kirjeenvaihtoa sukututkimusseuran nettisivuilla olevista hautakivien kuvista.
Vapaaehtoiset ovat valokuvanneet sivuille tuhansia hautamuistomerkkejä, ja tuhatmäärin jo otettuja kuvia odottaa siirtämistä sivuille.
Uusia kuvia otetaan kaiken aikaa. Kuvaajat ovat liikkeellä auttamismielessä, ja myös tallentamassa hautausmaakulttuuria. Kuvat on otettu sukututkimusseuran ohjeiden mukaan, häiritsemättä, ja tarkennus on kohdistettu muistomerkkien kirjoituksiin.
Tietosuojavaltuutettu kirjelmöi sukututkimusseuralle tutkivansa, voidaanko kuvissa olevien nimien ja syntymäaikojen tulkita muodostavan henkilötietolain mukaisen hakukannan.
Samoin selvitettävänä on, vaarantuuko vainajien omaisten yksityisyys, kun seuran kotisivulla käsitellään automaattisesti henkilötietoja.
Apu siirtolaisten
jälkien seuraamiseen
Tietosuojavaltuutettu on aikonut viedä asian tietosuojalautakuntaan, mikäli sukututkimusseura ei poista tietokantaa sivuiltaan. Ehdollinen määräaika kului umpeen jo toukokuun alussa.
Suomen Sukututkimusseuran toiminnanjohtaja P.T. Kuusiluoma sanoo, että asia katsotaan nyt loppuun saakka, tarvittaessa ylimpiä oikeusasteita myöten. Yhdistys ei aio ryhtyä mihinkään poisto-operaatioihin, vaan päin vastoin sivuille tulee lisää kuvia.
Hautamuistomerkkien valokuvaamisessa on ollut jopa pienoinen buumi, joka sai alkunsa siirtolaisten jälkeläisten vaikeuksista selvittää sukulaisten jalanjälkiä.
Esimerkiksi Yhdysvaltoihin muuttaneista sukulaisista oli vaikea saada tietoa, kun siellä ei ole samanlaista kirkonkirjamenettelyä kuin Suomessa.
Väestölaskenta on tehty harvakseltaan, ja henkilötietojen salassapitoaika on 70 vuotta, Kuusiluoma kertoo.
Yhdysvalloissa käyneet ovat valokuvanneet suomalaisilla hautausmailla hautamuistomerkkejä, ja monet sukututkijat ja harrastajat ovatkin päässeet sukuhaarojensa jäljille seuran kotisivuilta löytyneiden kuvien avulla.
Sivuilla on paljon myös suomalaisten hautausmaiden hautakivikuvia.
Vapaaehtoiset kuvaajat katsovat olevansa myös kulttuurin suojelijoita. Kun seurakunnat uudistavat vanhoja hautausmaita, häviää kivien myötä myös vanhaa hautausmaakulttuuria. Kun jää edes kuva, se saattaa olla jollekin tulevalle harrastajalle jopa ainut konkreettinen side menneisiin polviin.
"Sellaistakin olen kuullut, että joku on kotona sytyttänyt kynttilän tietokoneen viereen kauaksi haudatun sukulaisen muistolle", Kuusiluoma kertoo.
Hautausmaat ovat julkisia paikkoja eikä valokuvaaminen ole kielletty. Hautakivien tekstit ovat julkista tietoa.
Hautausmaista on tehty myös kirjoja, joissa on kuvia muistomerkeistä. Sukututkimusseurassa ihmetellään, miksi kuvien laittaminen nettiin seuran kotisivulle pitäisi kieltää, kun muistomerkkien tiedot koskevat vain kuolleita. Henkilötietolaki ei koske kuolleita.
Kuolleita sieluja vai
yhteystieto eläviin?
Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio kertoo, että kaikki eivät kuitenkaan halua, että heidän omaistensa hautakuvat ovat kenen tahansa katseltavissa internetissä. "Meille on myös kerrottu, että kuvista ovat kiinnostuneet jotkut uskonnolliset yhteisöt. Jotkut ovat epäilleet kuvia käytettävän myös markkinointitarkoituksiin."
Aarnio sanoo, että vielä tässä vaiheessa hän ei ole viemässä asiaa eteenpäin vaan toivoo, että ensin syntyisi keskusteluyhteys sukututkimusseuran kanssa. "Ensimmäinen kysymys on, että onko hautakivistä saatava tieto henkilötietolain soveltamisalaa", hän sanoo.
"Sukututkimus on tietosuojalain sallimaa toimintaa, kun ihmisten oikeudet huomioidaan kuten laki edellyttää. Tästä haluaisin keskustelua, että mitä se sukututkimus tarkoittaa hautakivien kuvien laitamisella nettiin. Että onko tämä sellaista sukututkimusta, mitä laki tarkoittaa", Aarnio sanoo.
