Poliisijohtajat vaativat keskiviikkona, että tuomioistuin hylkää heti heidän syytteensä perusteettomina. Historiallisessa poliisirikosoikeudenkäynnissä tämä yllätyskäänne on vain yksi epätavallinen piirre lisää.
Puolustuksen mukaan syyttäjä ei osaa lakikirjaansa. Lisäksi syyttäjä on paisuttanut oikeudenkäyntiä tahallaan, vaikka asia olisi mahdollista käsitellä osissa nopeammin. Syytteetkin ovat vääriä, jos joku on vastuussa, se on joku muu poliisiorganisaatiossa.
Oikeussali on ollut täynnä turhautuneita, noloja poliiseja ja pykälillä toisiaan päähän takovia huippujuristeja. Poliisipomoja juippii. Monella on takanaan vuosikymmenien nuhteeton ura ja päin sojottavat TV-kamerat syövät kunniantuntoa.
Syyttäjän mukaan poliisijohto ei puuttunut riittävästi Helsingin huumepoliisin tietolähdetoiminnan ongelmiin. Tämän seurauksena huumeyksikköä johtanut Jari Aarnio sai huseerata rauhassa.
Miten kukaan voisi ikinä vahtia jokaisen Suomen poliisiorganisaatiossa työskentelevän yli 10 000 alaisen toimia? Säännöt puuttuivat tai olivat epätarkkoja, väittää puolustus.
Kansainvälisten mittareiden mukaan Suomi on yksi maailman vakaimpia, turvallisimpia ja vähiten korruptoituneita valtioita. Suomessa on maailman paras hallinto, riippumattomin oikeuslaitos ja parhaiten suojellut perusoikeudet.
Ei ihme, että suomalaisten luottamus viranomaisiin on ollut perinteisesti vankka.
Tuoreen poliisibarometrin mukaan 95 prosenttia suomalaisista luottaa poliisiin. Valitut Palat kertoi heinäkuussa, että sen kyselyn mukaan suomalaiset luottavat eniten kaikista ammattiryhmistä viranomaisiin, poliisiin 91 prosenttia vastaajista.
Molempien kyselyiden perusteella Aarnion rötöstely horjutti vain vähän tätä luottamusta.
Kuluva vuosi on jatkanut iskujen jakamista päin suomalaisten hyväuskoisuutta. Korkea virkamies toisensa perään on marssinut syytettyjen lauteille, joilla tavallisesti on totuttu näkemään vain ”oikeita” roistoja.
Viime tammikuussa valtioneuvosto erotti virasta valtakunnansyyttäjä Matti Nissisen virkarikostuomion takia. Toukokuun alussa Helsingin käräjäoikeus tuomitsi Tullin pääjohtaja Antti Hartikaisen virkavelvollisuuden rikkomisesta, juttu on menossa hovioikeuteen.
Toukokuun alussa alkoi rytistä myös poliisin riveissä. Valtakunnansyyttäjä nosti syytteet virkarikoksesta ex-poliisiylijohtajaa Mikko Paateroa ja Helsingin poliisilaitoksen entistä ja nykyistä päällikköä Jukka Riikosta ja Lasse Aapiota vastaan. Myöhemmin syytteen sai myös Keskusrikospoliisin päällikkö Robin Lardot.
Nyt syytteessä on yhteensä kahdeksan entistä ja nykyistä poliisipomoa. Yhden syyte vanheni ennen haastamista.
Virkamiehellä on oikeus puuttua muiden ihmisten oikeuksiin. Vastapainona on velvollisuus hoitaa työ huolellisesti ja lain mukaan. Mitä korkeampi virka, sitä ankarampi on vaatimus nuhteettomuudesta.
Olipa virhe tahallinen tai huolimattomuudesta johtuva, se voi olla rikos.
Poliisijohdon tekemisten tutkinta on kestänyt viisi vuotta. Käräjäoikeuden käsittelyyn on varattu puoli vuotta, yhteensä 61 päivää.
Syyttäjä on kutsunut oikeuteen 43 todistajaa. Puolustus on nimennyt lisäksi noin 30 todistajaa.
Valtion rahaa kuluu, valtava koneisto jauhaa. Ex-valtakunnansyyttäjä ja Tullin pääjohtaja selvisivät päiväsakoilla. Poliiseille syyttäjä vaatii sakkoja tai neljää kuukautta ehdollista.
Lainsäätäjä on poikkeuksellisesti venyttänyt virkarikosten vanhenemisaikaa normaalista kahdesta vuodesta viiteen, jotta ne ehdittäisiin paljastaa ja tutkia.
Laki on tarkoituksella ankara, sillä univormunkin alla tekee työtään vain erehtyväinen ihminen.
Paljonvartijoille ei haluta mahdollisuutta hyödyn tavoitteluun, omankädenoikeuteen ja piilopaikkaan viran suojissa. Tällainen altistaisi koko järjestelmän korruptiolle sekä avoimelle rosvoilulle ja vaarantaisi ihmishenkiä.
Onneksi viranomaisten luottamus toisiinsa ei ole sokea. On tärkeää etsiä puutteet järjestelmästä. Ja näyttää, ettei korkeinkaan asema anna suojaa lain kouralta.