Se oli tilaisuus, johon Nuoret Leijonat ei tarttunut.
Suomi oli hakemassa nuorten MM-jääkiekkoturnauksesta kultaa, mutta käteen jäi vain katkera puolivälierätappio Tshekille. Suomen tavoite oli realistinen, ja minimivaatimuksenakin voitiin pitää mitalia. Niin kova ja nimekäs ryhmä nuoria Suomella oli Buffalon MM-turnauksessa kaukaloon laittaa.
Toki MM-turnauksen pelijärjestelmä on raaka ja yhdellä puolivälieräottelulla on valtavasti painoarvoa. Kärjistäen tilanne on nykyisellä systeemillä aina katastrofi, jos puolivälierässä tulee tappio. Mutta silti. Suomi mokasi homman ihan itse. Nuoret Leijonat heitti ihan omin kätösin hukkaan suuren mahdollisuutensa.
Suomen kärkipelaajat eivät onnistuneet odotetusti, ja Leijonien yleensä vahva osa-alue eli maalivahtipeli ei ollut vaadittavalla tasolla. Katseet kohdistuvat myös valmennusjohtoon: Miksi joukkueesta ei saatu kaikkea irti? Miksi Suomi teki niin paljon virheitä? Miksi peli oli ratkaisuhetkillä usein ponnetonta ja jopa pelokasta? Miksi Suomi otti kurittomia jäähyjä? Miksi Suomi oli vaikeuksissa vastustajan vastahyökkäyspelin kanssa ja viisikkopeli repeili, vaikka taktiset asiat olivat varmasti tiedossa ennakkoon?
Ihan kaikkiin kysymyksiin tyhjentävää vastausta ei tiedä edes päävalmentaja Jussi Ahokas. Osaan kysymyksistä vastausta on kaivettava syvältä joukkueen ytimestä. Oliko Suomi aidosti joukkue vai ryhmä hyviä ja loistavia pelaajia?
Pate olisi tehnyt
Jokerien maalipyssyn Eeli Tolvasen puolesta teki jo ajoittain pahaa. Tolvanen heitteli aiemmassa pelissä apinaa selästään merkiksi maalihanojen aukaisemisesta, muttei hana auennut puolivälieräänkään. Ja gorillakin roikkui vielä vahvalla otteella niskassa.
Tolvanen on kiistatta kovan luokan maaliruisku, mutta nyt ei vaan lähtenyt – ainakaan maalia kohti. Painavat ja terävät laukaukset paukkuivat maaliraudoissa, laidoissa, vastustajan polvisuojissa ja milloin missäkin. Tolvasen kehonkielestä saattoi päätellä, mitä mielessä liikkui.
Maalintekijän rooli on raskas kantaa. Sen onnistumista mitataan vain yhdellä tavalla. Ja kaikki jääkiekkoa seuraavat tiesivät valtavan ennakkohehkutuksen jälkeen, mikä Tolvasen rooli nuorten MM-jäillä oli. Hänen kohdallaan lisää löylyä saatiin läpi kauden jatkuneesta vertailusta erääseen Patrik Laineeseen. "Pate" olisi muuten tehnyt tuosta ja tuostakin...
Nyt ei Tolvasella uponnut, mutta jatkossa varmasti uppoaa, hyvin todennäköisesti myös NHL:ssä.
Bussi ja Ukko-Pekka
Torjuntaprosentti 87,88 ja päästettyjen maalien keskiarvo 3,13. Ne eivät yksinkertaisesti ole sellaisia lukuja, joita Suomen ykkösmaalivahdilta arvoturnauksessa odotetaan. Muttei Ukko-Pekka Luukkosta voi yksin bussin alle heittää. Suomi puolusti joukkueena repaleisesti ja ajoittain sekavastikin. Hankala paikka maalivahdille.
Joku muuten leukaili, että Luukkosen haarovälistä olisi mahtunut ajamaan bussilla. Roskapuhetta, mutta muutama kiekko sieltä mahtui.
Miro Heiskanen? Hän on edelleen loistava pelaaja, vaikka MM-jäillä ei oikein lähtenyt.
Entäs onnistujat sitten? Aapeli Räsänen ja Henri Jokiharju pelasivat kokonaisuudessaan jämäkästi. Kristian Vesalainen väläytteli, ja kaikesta huolimatta Tolvanenkin pelasi yli piste per peli -tahdilla. Kiitosta on syytä jakaa myös haalariosastolle nelosketjuun.
Ja vielä. Eteenpäin on menty. Viime vuodesta meinaan.
Lue myös: Nuorilla leijonilla synkkä historia voittomaalikilpailuissa.