Uus­van­haa tar­jon­taa juh­la­vuon­na

Venny Soldan-Brofeldtia ja hänen miestään Juhani Ahoa riepoteltiin viime talvena television Venny -sarjassa niin reippaasti, että tämä televisiosta tuttu pariskunta aiheuttaa näin suoranaista lisämainosta juuri ilmestyneelle yhteiselle kirjalleen, joka alunperin ilmestyi 109 vuotta sitten.

110-vuotisjuhlan kirja. Äidin ja lapsen iltatuokio Martta Wendelinin rakastettua ilmaisua edustavassa kansikuvassa. Kirja ilmestyi toisten tietojen mukaan 1935, toisten 1945, mutta kansikuva on päivätty vuodelle 1934.
110-vuotisjuhlan kirja. Äidin ja lapsen iltatuokio Martta Wendelinin rakastettua ilmaisua edustavassa kansikuvassa. Kirja ilmestyi toisten tietojen mukaan 1935, toisten 1945, mutta kansikuva on päivätty vuodelle 1934.

Venny Soldan-Brofeldtia ja hänen miestään Juhani Ahoa riepoteltiin viime talvena television Venny -sarjassa niin reippaasti, että tämä televisiosta tuttu pariskunta aiheuttaa näin suoranaista lisämainosta juuri ilmestyneelle yhteiselle kirjalleen, joka alunperin ilmestyi 109 vuotta sitten.

Tuon kirjan ilmestymisaikoihin Venny ja Jussi olivat olleet avioliitossa muutaman vuoden mutta heidän omat poikansa eivät olleet vielä syntyneet. Kuitenkin he yhdessä tekivät koko 1890-luvun kahdesta lapsille suunnatusta suomalaisesta kirjasta toisen. Siitä toisesta tuli suositumpi klassikko, Sakari Topeliuksen Lukemisista lapsille siis.

Tämän päivän lukijan silmin avioparin yhteisen kirjan ansiot ovat nostalgiassa ja kulttuurihistoriassa, sillä sen kummemmin Vennyn kömpelöhköt piirrokset kuin Jussin kansanrunomittakaan eivät viehätä tämän päivän lapsia. Setämäinen ja tätimäinen tyyli herättävät pikemminkin lievää hämmennystä nykylapsissa ja aikuislukijoissa säälinsekaista tunnetta siitä, että tylsää taisi olla isoiso(iso)vanhemmilla, kun he olivat pieniä. Ainakin jos nämä merkit paikkansa pitävät.

Mutta yhteistä valaistua ruutua sitä tuijotettiin jo toista sataa vuotta sittenkin iltapuhteella, palavaa tulta uunissa. "Äiti istuu uunin eessä,/ Lapset sängyn laitehella,/ Isä piippua imevi..." määrittelee Aho kunkin perheenjäsenen roolin televisiota edeltäneen ajan perhettä yhdistäneessä iltaisessa tuijotusrituaalissa.

Aviopari Soldan-Brofeldt-Ahon kirjan näköispainos kuuluu WSOY:n 125-juhlavuoden julkaisuihin. Vuodenaikojen satu taas, jonka kertoja on Ebba Varma (oikealta nimeltään Ebba-Margareta von Freymann) ja kuvittajana häntä tunnetumpi nimi eli Martta Wendelin, kuvastelee sekin juhlavuotta. Ilmestyyhän WSOY:lta tänä syksynä Martta Wendelinin 110-vuotispäivän kunniaksi uusi elämäkerta.

Otava on kuitenkin ennättänyt ohkaisella Vuodenaikojen sadullaan edelle. Oikeastaan nyt ilmestynyt kuvakirja, jossa vuoden kiertoa kuvataan myös runomitassa (kuten tuotti tekstiä lapsilukijoille toisessa kirjassa Aho), tuo mieleen juhlavuoden kiertonäyttelyn. Maata kiertäneessä ja yhä kiertävässä näyttelyssähän esitellään Wendeliniä vuodenaikojen kuvaajana.

Siinä missä Vennyn opettavaiset kuvat ovat kömpelyydessään korkeintaan hellyttäviä, siinä taitavan ja virtuoosimaisen Martan värikkäät kuvat tuovat esille kokonaisen satumaailman. Wendelinin lapset ratsastavat kuunsirpillä, heittelevät pilvien päältä maahan lumihiutaleita ja tanssivat kukkahameisina keijuina perhospoikien kanssa.

Wendelinin kuvaama lapsuus on kaunis ja leikkiä täynnä eikä arkisen ahertava kuten Venny Soldan-Brofeldtin lasten maailma.

Teksti toki Wendelin-kirjassakin on melkoista lällyä "miss' vaikk' häll' ett' siell' säihkeess' päilyss' kanss' kultalehtein "
-heittomerkkivillityksineen. Ei kannata ihmetellä, mistä on peräisin suomalaisten aikuiskirjoittajien keskuudessa yhäkin riehuva lyhenteiden vimma. Tällaisista kamalista Ebba Varma -tyylistä varhaisvaikutteista mitä ilmeisimmin!

Näköispainoksen takakannessa väitetään, että alunperin kirja ilmestyi vuonna 1945, mutta tiedostojen mukaan se olisikin kymmenen vuotta vanhempi, jo vuonna 1935 ilmestynyt.

Ilmoita asiavirheestä