Yksinhuoltajaperheiden määrän kasvu on tasaantunut 2000-luvulla. Kaikista lapsiperheistä joka viides pyörii yhden vanhemman voimin.
Viimeisimmät tilastot vuodelta 2006 kertovat yksinhuoltajaperheitä olleen 117 580. Turun yliopistolla tutkijana toimivan Minna Rantalaihon mukaan yksinhuoltajaperheiden määrässä lienee saavutettu lakipiste. Sitä selittää sekä eronneisuuden tasaantuminen että uusperheiden yleistyminen.
"Perhesosiologit yhdistävät perheen rakennemuutoksen yksilökeskeisen elämäntavan yleistymiseen ja jatkuvaan paremman elämän tavoitteluun. Toisaalta, kun suomalaiselta kysytään tämän arvoista, nousee perhe korkealle, esimerkiksi ansiotyön ohi."
Etävanhemmuus muutti lapsen asemaa
Yksinhuoltajaperheitä voi katsoa olleen olemassa aina. 1960- ja 1970-lukujen seksuaalinen vapautuminen, naisten ansiotyön yleistyminen ja kaupungistuminen vaikuttivat perheiden murrokseen ja yksinhuoltajuuden yleistymiseen.
1970-luvun alun lakiuudistukset toivat avioliiton ulkopuolella syntyneet lapset tasa-arvoisiksi avioliitossa syntyneiden kanssa.
Aviottomia äitejä ja leskiä alettiin kutsua yksinhuoltajiksi 1970-luvun alussa. Avioerojen ja avoliittojen yleistyminen poistivat nimityksen avioliiton ulkopuolisesta "au-lapsesta". Tosin "au-äiti" ja "vajaa perhe" -termejä käytettiin perhepoliittisessa keskustelussa vielä 1990-luvun puolella.
1980-luvulla lasta itseään alettiin kuulla huolto- ja tapaamisasioissa. Silloin syntyi myös etävanhemmuuden käsite. "Kun vielä 1970-luvulla yksinhuoltajat olivat usein aviottomia äitejä tai leskiä, niin 1980-luvulta alkaen he olivat yhä enemmän eronneita äitejä. Silloin uutena elementtinä mukaan tulivat lapsen tapaamiset toisen vanhemman kanssa", Rantalaiho kertoo.
Yksinhuoltajaperheiden määrä kasvoi tasaisesti 1990-luvulla. Samalla yhteiskunta alkoi suhtautua suotuisammin erilaisten perhemuotojen olemassaoloon. 1990-luvun alussa Suomessakin alettiin pohtia enemmän mikä tai mitä perhe oikeastaan on. "Yksinhuoltajuudesta tuli hyväksytympää ja asioista alettiin puhua", Yksin- ja yhteishuoltajien liitto ry:n Pohjois-Suomen aluepäällikkö Ulla Sauvola sanoo.
Yksinhuoltajaperheiden määrä vaihtelee alueellisesti. Vähiten yksinhuoltajia on Pohjanmaalla, jossa on paljon uskonnollisia perheitä. Eniten heitä on pääkaupunkiseudulla ja Lapissa. "Yliopistokaupungit nousevat esille. Esimerkiksi Rovaniemellä on paljon yksinhuoltajia, sillä opiskelujen valmistuttua toinen muuttaa usein toiselle paikkakunnalle ja suhde kariutuu", Sauvola kertoo.
2000-luvulla yksinhuoltajaperheiden määrä on pysynyt aika lailla paikoillaan. Niistä 87 prosenttia on äidin ja lasten muodostamia perheitä. "Avoparien määrä näyttäisi olevan ainoa kasvussa oleva perhemuoto. Siihen ryhmään lukeutuu varmasti suuri osa uusperheistä", Rantalaiho toteaa.
Viime vuosina Suomessa on lisääntyvässä määrin alettu kiinnittää huomiota isän asemaan ja merkitykseen lapsen elämässä. Vaikka aika on muuttanut perhekeskustelua suvaitsevampaan suuntaan, Rantalaihon mukaan puhe yksinhuoltajaperheistä on Suomessa edelleen hyvin ongelmakeskeistä.