Ihmiskunnan onnenpotkuksi aikoinaan luultu halpa öljy ja halpa kivihiili ovat nykyisin jo monien mielestä paremminkin suuria surkeuksia. Halpaa öljyä ei enää olekaan. Halpaa kivihiiltä on vielä. Esimerkiksi Kiinassa sitä käytetään runsaasti, ympäristöä raskaasti saastuttaen.
Pyrky uusiutuvan energian käytön lisäämiseen on EU:lta periaatteessa viisasta. Fossiilisten polttoaineiden osuutta on vähennettävä jo siksi, että niitä ei riitä kovin pitkään. Pahinta on holtittoman polton ilmastoa muuttava vaikutus.
On kehitettävä uusia, kestäviä ratkaisuja. Tosin EU:n viime viikolla esittelemään ilmastopakettiin sisältyi hätäjarrutuksen piirteitä. Siitä voi seurata pahoja vaikeuksia.
Energiapuun suuriin mahdollisuuksiin uskotaan meilläkin hämmästyttävän sinisilmäisesti. Pääministeri Matti Vanhanen oli hiljan linjannut energiaväittelyssä Helsingissä, että "Energiantuotantoon kannattaa käyttää vain puuta, jolla ei ole teollista käyttöä. Meillä on merkittävä määrä riukua olemassa."
Todellisuus on valitettavasti toinen. Energiapuulla ei kovin pitkälle pötkitä, kun EU:n Suomelle asettamia velvoitteita täytetään.
Komission mukaan Suomen pitää hilata uusiutuvan energian osuus vuoteen 2020 mennessä tämänhetkisestä 28,5 prosentista 38:aan. Nyt metsähakkeen energiaosuus on noin prosentti. Metsäteollisuuden ja MTK:n mukaan sen voi kolminkertaistaa. Tieto on luettavissa Suomen Metsäyhdistyksen verkkojulkaisusta www.forest.fi.
Jos paljon enempään pyritään, on poltettava tukkipuutkin. Se olisi tyhmää. Viisaampaa on käyttää muukin pyöreä puu paperin ja pahvin tekoon. Niistä kuitu kiertää uudelleen vähintään kerran, arvioi samaisessa julkaisussa Helsingin yliopiston ympäristömuutoksen professori Atte Korhola.
Koko EU:n tasolla uhka on vielä isompi. Nyt unionissa hakataan 400 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Kestävien hakkuiden yläraja olisi noin 600 miljoonaa kuutiometriä. Jos EU:ssa nostettaisiin uusiutuvan energian osuutta puun avulla yhdellä prosenttiyksiköllä, siihen menisi Korholan laskujen mukaan sata miljoonaa kuutiometriä.
Jo parin prosenttiyksikön tavoitteleminen johtaisi paikoin metsien tuhoutumiseen. Ympäristökiistoja siitä nousisi. Vesivoiman lisärakentaminen on vielä varmempi riitojen aihe.
Tuulienergian lisääminen on kallista, mutta tarpeellista ja pitkällä tähtäimellä viisasta. Mihin sitten myllyjä sijoitetaan? Rannoilla niitä on siellä täällä. Oulunsaloon on nousemassa muutama uusi entisten lisäksi.
Paikoitellen varsinkin Etelä-Suomessa tuulivoimaloiden lähistöllä asuvat purnaavat roottorien vonkunasta. Helsingin liepeille tuulivoimaloita ei ole hyväksytty maisemia pilaamaan. Ei niitä oteta likikään kaikille muillekaan tuulisille paikoille.
Yksi hyvä mahdollisuus olisi lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla: silta Hailuotoon ja puolivälin paikkeille tuulipuisto. Huoltotie kulkisi vieressä. Silta-aukkojen pitäisi olla pitkiä, että veden virtaamat eivät estyisi.
Ellei halpaa öljyä olisi ollut, olisi jo kehitetty tapa tuottaa suurimittaisesti vetyä. Sitä syntyy jakamalla vaikkapa aurinkoenergialla merivettä vedyksi ja hapeksi. Vetyä poltettaessa päästönä syntyy taas vettä.
Huima tulevaisuuden näkymä on fuusioreaktion hyödyntäminen. Fuusiossa ei halkaista atomia, kuten nykyisissä ydinvoimaloissa, vaan yhdistetään. Siinäkin raaka-aineena on merivedestä saatava vety. Mutkikkaan prosessiin arvaillaan olevan valmis 2050. Ehkä on, ehkä ei. Jospa maapallo kuitenkin kestäisi ihmislajin sähellyksen sinne saakka.
***
Kuntaliitoksia on tehty monilla suunnilla ja lisää on tulossa -- ei kuitenkaan koko maahan viisauksia jakelevalla pääkaupunkiseudulla. Yksi pikkuliitos tehtiin pakkotoimin. Siellä hallinnevat kyläpoliitikot.