Biotaloudesta on odotettu kehityksen veturia Suomen maaseudulle. Uusiutuvat luonnonvarat ovat alueittemme rikkaus, mutta pelkät energiahankkeet eivät automaattisesti pidä maaseutua elävänä.
EU:n tilintarkastustuomioistuimen erilliskertomus uusiutuvan energian käytöstä tarjoaa mielenkiintoisen näkökulman aiheeseen.
Luonnonvarojen kestävään käyttöön erikoistunut jaosto tutki uusiutuvan energian ja maaseudun kehittämisen välistä yhteyttä, perehtyi uusiutuvan energian toimintapoliittiseen kehykseen kokonaisuutena ja siihen, miten varojen käyttöön suunnitellussa kehyksessä on aidosti huomioitu maaseudun kestävä kehittäminen.
Selvitys osoitti, että uusiutuvaa energiaa – eli aurinkoenergiaa, tuulivoimaa ja biomassaa –koskevan toimintapolitiikan ja maaseuturahaston välillä on eväitä edistää maaseudun kestävää kehittämistä, mutta paras potentiaali jää vielä hyödyntämättä.
Vaikka useissa tutkimuksissa suositeltiin, että yhteistyömahdollisuuksia olisi käytettävä ennakoivasti, ovat uusiutuvan energian toimet ja maaseudun kokonaiskehittäminen vieläkin erillään toisistaan.
Niin uusiutuvan energian tuotanto kuin kulutuskin ovat lisääntyneet EU:ssa, mutta lisätoimia tarvitaan, jotta asetetut tavoitteet saavutetaan.
EU:n tavoitteena on nostaa uusiutuvan energian osuus energian loppukulutuksesta vähintään 20 prosenttiin vuonna 2020 ja edelleen vähintään 27 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä.
Tavoitteiden saavuttaminen on ratkaisevan tärkeää kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi ja Pariisin ilmastosopimuksen noudattamiseksi.
EU:n riippuvuutta fossiilisista polttoaineista ja tuontienergiasta voidaan vähentää lisäämällä uusiutuvan energian käyttöä, mikä parantaisi myös energian toimitusvarmuutta.
Uusiutuvan energian edistämiseksi on useita EU:n ja jäsenvaltioiden rahoituskanavia, yhtenä näistä maaseuturahasto.
Jäsenvaltiot eivät tilintarkastustuomioistuimen tutkimuksen mukaan aina asettaneet etusijalle sellaisia uusiutuvan energian hankkeita, joilla voitaisiin edistää myös maaseudun kestävää kehittämistä tai löytää yhteistyöhyötyjä esimerkiksi ravinnon- ja energiantuotannon yhdistämisestä.
Biomassaa tuotetaan ja käytetään tavalla, joka ei suojele maaseutualueita ympäristö- ja talousriskeiltä riittävästi, eikä maaseutualueiden tarjoamia kestävän kehityksen edistämismahdollisuuksia tarpeeksi hyödynnetä.
Karua tekstiä.
On resurssien hukkaamista, ettei uusiutuvien energialähteiden ja maaseudun kehittämispolitiikan välistä yhteispotentiaalia EU:ssa hyödynnetä paremmin.
Useimmissa tarkastuskäynnin kohteena olleissa jäsenvaltioissa ei laitettu etusijalle niitä uusiutuvan energian hankkeita, joilla voitiin edistää myös maaseudun kestävää kehittämistä.
Saatavilla oli vain vähän tietoa siitä, mitä käytetyillä varoilla on saavutettu. Vaikka ohjelmakaudella 2014–2020 on tehty tiettyjä parannuksia, seurantajärjestelmässä on edelleen puutteita.
Euroopan komissio ei kyennyt esittämään kokonaistasolla eikä maaseuturahaston osalta kattavia ajantasaisia tietoja uusiutuvalle energialle myönnetystä taloudellisesta tuesta.
Rahaa siis liikkuu – uusiutuvaa energiaa kyllä tuetaan – mutta maaseutualueet eivät saa rahoituksesta irti sitä hyötyä, mikä maaseudun kehittämisen tuesta pitäisi saada.
Useimmat tarkastuskäynnin kohteena olleista hankkeista olivat sinänsä onnistuneita, mutta mukana oli myös hankkeita, joista oli taloudellista hyötyä hankkeiden toteuttajille, mutta hyvin vähän vaikutusta maaseutualueiden kokonaiskehittämiseen.
Parempaan on pystyttävä. Uusiutuvan energian tuotannon kautta on mahdollista tehdä Suomesta energiaomavarainen ja luoda maakuntiin vireää energialiiketoimintaa, joka sekä työllistää, että tuo elinvoimaa koko maahan.
Jos maakuntauudistus joskus virittelee keskustelua aluepolitiikasta ja alueiden kehittämisestä, niin tästä tuomioistuimen erilliskertomuksesta löytyy kyllä selkeitä kehitystyön eväitä.
Sen sijaan, että käytämme aikaa ja energiaa keskusteluun, jossa maaseudun ja kaupunkien kehittäminen asetetaan vastakkain, on oleellista katsoa isoa kuvaa ja hakea yhteisiä mahdollisuuksia. Yhteisen edun löytymiseen on elementtejä, mutta ne jäävät liian usein EU-maissa, myös Suomessa, hyödyntämättä.
Tulevaisuudenkin menestys rakentuu kuitenkin perusasioiden pohjalle. Ravinto, vesi ja energia muodostavat vakaan kivijalan, ainakin niin kauan kuin ihminen ei opi elämään syömättä.
Merja Kyllönen on europarlamentaarikko (vas.) Suomussalmelta.