Meri-Lapin kunnat suorastaan tyrmäsivät kuntajakoselvittäjä Timo A. Säkkisen esityksen viiden kunnan yhdistämisestä.
Täystyrmäys ei tullut Säkkisen viime vuoden lopulla jättämästä ehdotuksesta syntyneen keskustelun perusteella kenellekään yllätyksenä.
Vanhat kaunat painoivat valitettavasti vaakakupissa enemmän kuin ne mahdollisuudet, joita kuntajakoselvittäjä nosti esille.
Kuntien yhdistämisen hylkääminen ei poista yhtään niistä ongelmista, joiden vuoksi koko rulettia lähdettiin pyörittämään.
Tosiasia on, etteivät nämäkään kunnat tule pitkällä aikavälillä toimeen, elleivät ne hitsaa palveluitaan entistä tiukemmin yhteen.
On helppo ennustaa, että alkuasetelmaan palataan varsin pian. Avainkysymys on, miksi pitää yllä moninkertaisia hallintorakenteita, kun sama asia voitaisiin hoitaa paljon juohevammin yhden organisaation sisällä.
Kemin ja Tornion alueen kunnat eivät suinkaan eroa tässä suhteessa monista muista kunnista. Samanlaisia väänteitä koetaan kaikkialla siellä, missä vanhat kuntarakenteet pitäisi kyetä hajottamaan ja uutta rakentamaan tilalle.
Kuntaliitoksiin liittyy aina niin suuri tunnelataus, että se sumentaa järjen äänen.
Oletetaan, että oma kunta menettää ja muut kunnat hyötyvät oman kunnan kustannuksella. Sen sijaan kaikkien pitäisi nähdä, että se, minkä alue voittaa, on voitto jokaiselle sen osatekijälle.
Ennemmin tai myöhemmin Kemin ja Tornion alueellakin joudutaan ottamaan uusintaottelu.
Toivottavasti tämänkertainen koitos ei jätä niin syviä haavoja, ettei yhteistyön rakentamista jatketa ja syvennetä.
Kemin ja Tornion seutu kun on yhtenäisenä työssäkäyntialueena mitä luontevin yhden elinvoimaisen kunnan alueeksi.