Vaikka vanhoillislestadiolaisuus on voimakkaasti suomalainen herätysliike, liehuu Sotkamon seurakentällä joukko oudompia lippuja. Uusimmat vanhoillislestadiolaiset yhteisöt ovat syntyneet vuosituhannen vaihteessa Ecuadoriin, Keniaan ja Togoon.
Vanhoillislestadiolaisia on koko maailmassa noin 90 000-110 000 ja suuri osa heistä osallistuu suviseuroihin.
Lestadiolaisuuden levinneisyydestä väitellyt Simon kirkkoherra, dosentti Seppo Lohi sanoo, etteivät Sotkamossa liehuvat vieraat liput tarkoita sitä, että seuravieraita olisi tullut kaikista näistä maista. "Liput kertovat, missä seuroja pidetään", Lohi sanoo.
Sotkamoon on tulossa joitakin satoja ulkomaalaisia vieraita. Lohi arvelee, että suurin joukko tulee Venäjältä. Joukossa on suomensukuisia, mutta myös muiden Venäjän kansallisuuksien edustajia.
Vanhoillislestadiolaisilla ei ole ole lähettejä missään maassa. Lohi sanoo liikkeen leviävän "luonnollista tietä", ihmiseltä ihmiselle.
Vanhoillislestadiolaisuus on leimallisesti suomalainen liike. Se on lähtenyt maailmalle suomalaisten muuttajien mukana. Liikkeeseen muualla kuin Suomessa kuuluvat ovat yleensä suomalaisten jälkeläisiä tai suomensukuisia.
Vanhoillislestadiolaiset kuitenkin tekevät lähetystyötä. Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ry:n (SRK) mukaan ulkolähetystyötä tehdään Venäjällä, Virossa, Latviassa, Saksassa, Englannissa, Norjassa, Unkarissa, Espanjassa, Keniassa sekä sisarjärjestöjen kanssa Ruotsissa, Yhdysvalloissa, Kanadassa, Togossa ja Ecuadorissa.
Venäjälle, Viroon, Ruotsiin, Norjaan, Yhdysvaltoihin ja Kanadaan on perustettu omat rauhanyhdistykset. Muissa maissa seurajärjestelyt ovat yksityishenkilöiden vastuulla.
Ulkomailla järjestetään yhteensä noin 600 hartausseuratilaisuutta vuodessa.
Togon vanhoillislestadiolainen yhteisö on syntynyt suomalaisten yhteyksien kautta, Ecuadorissa toiminnassa ovat mukana pohjoisamerikkalaiset vanhoillislestadiolaiset.
Vanhoillislestadiolaisuus on suurin lestadiolaisuuden neljästä pääsuunnasta. Yhteensä lestadiolaisia on maailmanlaajuisesti noin 155 000. Heistä suurin osa, noin 100 000, on suomalaisia. Kahdeksan kymmenestä Suomen lestadiolaisesta on vanhoillislestadiolaisia.
Lohen mukaan rauhanyhdistyksiin, vanhoillislestadiolaisten paikallisorganisaatioihin, kuuluu Suomessa noin 33 000 jäsentä.
Kaksi kolmasosaa Oulun hiippakunnassa
Kirkon nelivuotisraportin mukaan vanhoillislestadiolaisilla on toimintaa Oulun hiippakunnassa kerran kuukaudessa peräti 91 prosentissa alueen seurakunnista. Seppo Lohen mukaan syy tähän on se, että lestadiolaisuuden lähtiessä leviämään 1800-luvulla Ruotsista Suomeen sen oli helppo juurtua pohjoiseen, koska Oulujärven pohjoispuolella ei muita herätysliikkeitä ollut.
"Kalajokilaaksossa vastaan tuli sitten jo herännäisyys, samoin Kainuussa. Etelä-Pohjanmaalla ja Satakunnassa vaikutti jo evankelinen herätysliike, Lounais-Suomessa rukoilevaisuus ja Itä-Suomessa renqvistiläisyys. Lestadiolaisuus ei ole kyennyt työntymään alueille, missä on jo vanhoja herätysliikkeitä", Lohi selittää.
Liikettä yritettiin palauttaa Ruotsiin
Vanhoillislestadiolaisuuden alkuperä on lestadiolaisuudessa, joka taas sai alkunsa, kun Lars Levi Laestadius koki hengellisen herätyksen vuonna 1844 tavatessaan Lapin Marian eli Milla Clemenintyttären ja hänen kanssaan keskustellessaan Åselessa. Tapaamisen jälkeen Laestadiuksen saarnoissa kaikui uusi "terä".
"Siitä liike levisi pian ensin saamelaisten ja sitten suomalaisten pariin. Laestadius yritti palauttaa liikettä takaisin Ruotsiin siinä kuitenkaan onnistumatta", Lohi kertoo.