Suomi ja euroalue rypevät velkojensa kanssa, mikään toimiala ei tunnu olevan turvassa ja yt-neuvottelut nielevät keskiluokan työpaikkoja vauhdilla.
Uutisia lukiessa tulee helposti mieleen, että maailmantaloudessa on meneillään poikkeuksellisen kehno aika.
Suhdanne on totta tosiaan heikko, mutta vaikeroinnin lomassa olisi viisasta nostaa katsetta välillä hieman ylemmäksi ja katsella ympärille, minkälainen muutos maailmassa on ylipäätään meneillään.
Muutosta voi kutsua vaikkapa digitaaliseksi rakennemuutokseksi. Ja nyt ei siis ole kyse eläkeiän nostosta tai muustakaan päivänpoliittisesta kissanhännänvedosta, vaan muutoksesta, joka vyöryy hiljalleen yli suhdanteiden ja maantieteellisten rajojen ravistellen useita toimialoja yhtäaikaa tai erikseen.
Tämä rakennemuutos, jota digitalisaatioksikin kutsutaan, vaihtaa vaivihkaa betoniset rakenteet biteiksi ja tupsauttelee uusia sähköisiä palveluja ihmisille.
Huono taloussuhdanne on muutokselle vain terävä paukku, jonka se kumoaa kurkkuunsa jatkaakseen vanhojen rakenteiden moukarointia aiempaa ärhäkkäämpänä ja itsevarmempana.
Lopputuloksena moni tuote ja palvelu muuttuu sähköiseksi, tuotantoketjuista katoaa välikäsiä ja kokonainen teollisuudenala voi jopa hävitä.
Esimerkkejä löytyy jo meiltä ja maailmalta. Pankkisektori lienee paras esimerkki palvelun sähköistymisestä.
Filmiteollisuus ja Kodak puolestaan edustavat kokonaisen teollisuudenalan häviämistä.
Muutos on siinä mielessä viheliäinen, että osa työntekijöistä jää muutoksen vuoksi ilman työpaikkaa. Uudessa ympäristössä ei enää ole samoja työjakkaroita kuin ennen. Se on ihmisen kannalta julmaa. Vielä pahempaa on pelko, ettei omille taidoille ole enää käyttöä.
Tilanteen kokeneet ovat kertoneet, että muutoksen osuessa kohdalle ainoa vaihtoehto on katsoa sitä silmiin.
Kertomusten mukaan se voi jopa tehdä hyvää, ja antaa alkusysäyksen johonkin sellaiseen, mikä tekee elämästä entistä paremman.
Kehityksen kieltämisestä ja jarruttamisesta sitä vastoin on harvoin apua.
1700-luvun lopulla käsityöläiset tuhosivat kehruu-Jennyjä. Lanka saattoi loppua hetkellisesti torikauppiailta, mutta teollistumista protesti ei pysäyttänyt.
Tärkeintä on pitää mielessä se, että samalla kun digitalisoituminen muuttaa vanhoja tehtäviä turhiksi, se synnyttää kokonaan uusia työtehtäviä.
Niitä ei vain ole piirretty valmiiksi suuryritysten organisaatiokaavioihin ja TE-keskusten fläppitauluille.
Useimmat ideat uusista työpaikoista muhivat ihmisten kekseliäissä aivoissa. Jos hyvin käy, ideat sinkoavat ulos ja muuttuvat todellisuudeksi.
Lasketaan katse vielä takaisin tämän hetken taloussuhdanteeseen ja poliittiseen tilanteeseen.
Kataisen hallitus ei ole toistaiseksi saanut aikaiseksi niitä päätöksiä, joita siltä on odotettu. Sitä, miten historiaa kirjoitetaan hallituksen ajasta, ei kuitenkaan ole vielä lyöty lukkoon.
Hallituksella olisi tuhannen bitcoinin paikka olla se kriisiaikana vallan kahvassa ollut sakki, jonka historiankirjoittajat voivat tulkita antaneen Suomelle lähtölaukauksen digitaalisuuden kärkimaaksi.
Hallituksen pitäisi ainakin huolehtia, etteivät byrokratia ja vanhojen rakenteiden keinotekoinen ylläpito vaikeuttaisi uusien ideoiden toteutumista. Kannusteet teknologian luovaan käyttöön eivät olisi nekään pahitteeksi.
Isojen päätösten lisäksi nyt tarvitaan uusia ideoita, jotta paisuvaa valtionvelkaa saadaan joskus lyhennyttyä. Esimerkiksi metsä- ja telakkateollisuuden varaan ei kannata tässä asiassa liikaa laskea.