Lahti Uusien yrittäjien on vaikea murtaa nykyisten eduskuntapuolueiden valta-asemaa. Selitys tähän löytyy historiasta. Suomen puoluekenttä on yhtä vakaa kuin suomalainen peruskallio. Missään muussa maassa puolueiden voimasuhteet eivät ole pysyneet yhtä muuttumattomina kuin Suomessa.
"Muutokset ovat todella marginaalisia. Monessa maassa puoluekartta on mennyt sotien, kumousten tai muiden tekijöiden takia uusiksi", kertoo valtiotieteen tohtori Vesa Vares Turun yliopiston poliittisen historian laitokselta.
Vareksen mukaan suomalaiseen poliittiseen kulttuuriin on kuulunut se, että ihmiset jäävät mieluummin kotiin kuin äänestävät jotain uutta ryhmää.
"Sen pohjalta en odota, että olemassa olevien puolueiden kyky syödä protestiliikkeitä olisi mihinkään muuttumassa."
Suomessa "äidinmaito" selittää vieläkin ihmisten äänestyskäyttäytymistä. Se on toinen syy, miksi uusien puolueiden on vaikea saada jalansijaa.
"Ihmiset ovat äänestäneet pitkään luokka-aseman tai vanhemman luokka-aseman mukaan."
Tilanne palautuu
Suomessa on hehkutettu monta kertaa murros- ja protestivaaleista. Suomen puoluehistoriaa tutkinut Vares pistää jäitä hattuun näille puheille.
" Yleensä seuraavat vaalit ovat palauttaneet tilanteen ennalleen. Toisissa vaaleissa vasemmisto on saavuttanut ison voiton. Seuraavissa vaaleissa kannatus on palautunut suunnilleen takaisin."
Kuvaavaa on, että SDP sai vuoden 1948 eduskuntavaaleissa 54 paikkaa ja 2003 vaaleissa 53 paikkaa. Maalaisliitto/keskustan vastaavat paikkaluvut ovat 56 ja 55. Historian näkökulmasta katsottuna uusilla puolueilla on kivinen tie edessään.
"Ihmiset ovat tottuneet äänestämään tiettyjä vaihtoehtoja. Jos äänestäjät etsivät muutoskanavaa, he ovat hakeneet sitä olemassaolevien puolueiden puitteissa. Äänestäjillä on sellainen perusoletus, ettei muuta keinoa ole."
Vareksen mukaan lähimpänä läpimurtoa olivat nuorsuomalaiset 1990-luvun puolivälissä. Puolueen nousu tyssäsi seuraaviin eduskuntavaaleihin ja puolue lopetti toimintansa.
"Vihreät on ainoa poikkeus, joka on tullut tavallaan tyhjästä, mutta siinäkin on aika paljon sitä, että se on onnistunut sulauttamaan itseensä suuren olemassaolevan peruslinjan, jonka vanha haltija oli kuihtunut jo pois."
Tällä Vares tarkoittaa liberaaleja ja maltillisia vasemmistolaisia sekä ympäristöväkeä. Hän korostaa, että pelkästään ympäristöihmisten äänillä vihreät eivät olisi päässeet sellaisiin kannatuslukuihin, jotka puolueella nyt on.
Turha veikata
Perussuomalaisia Vares pitää populistisena lonkerona, joka on aina silloin tällöin yrittänyt nostaa päätään. Samanlaisia lonkeroita on nähtävisssä muuallakin Euroopassa.
Välillä puolueella on mennyt paremmin, välillä se on vaipunut yhden kansanedustajan ryhmäksi. Sotien välillä oli erilaisia pulapuolueita. Veikko Vennamon johtama Suomen maaseudun puolue syntyi 1958, mutta läpimurron puolue koki vasta 1970.
Ruotsissa näytti vähän aikaa sitten, että naisten puolue olisi kiilaamassa merkittävään asemaan. Se nousi gallupeissa 20 prosentin tuntumaan, mutta vaaleissa suosio jäi prosentin alapuolelle.
"Jos sellainen puolue ei ole Ruotsissa lyömässä itseään läpi, sitä tuskin tapahtuu Suomessakaan, koska Suomi tulee yleensä Ruotsia perässä. En veikkaisi kovin paljon sen puolesta, että Suomessa uusi liike pääsisi läpi."
Keskustan ihme
Suomessa keskusta on leimattu useaan otteeseen auringonlaskun puolueeksi, sillä se on ollut puhdas agraaripuolue ja maataloudesta elantonsa saavien määrä on supistunut muutamaan prosenttiin. Vareksen mukaan arvioissa on jätetty huomioimatta se, että keskustalla on ollut aina voimakas alueellinen pohja. Kun ihmiset siirtyvät maalta kaupunkiin tai Itä-ja Pohjois-Suomesta etelään, he eivät ole muuttaneet poliittista käyttäytymistään.
Hän ei usko, että Suomen keskusta seuraa ruotsalaisen veljespuolueensa esimerkkiä, jossa sen kannatus on romahtanut 25 prosentista viiden prosentin tuntumaan.
Vasemmistoliiton kannatus on Vareksen mukaan vaipunut niihin lukuihin, jotka ovat Länsi-Euroopassa tyypillisiä. Kokoomuksen suosio on ollut alempana kuin vastaavien sisarpuolueiden muualla Euroopassa. Nyt se on noussut ensimmäistä kertaa ykköseksi.
"SDP:llä on sama trendi kuin muuallakin. Se on ollut pitkään vallassa ja paukut ovat jotenkin lopussa. Ihmiset ovat kyllästyneet siihen vaihtoehtoon. "
Vares pitää kuitenkin ihmeenä, jos Sdp:n suosio ei pomppaa jossain vaiheessa takaisin ylös.
Äänestäminen ei innosta
Suomessa on surkuteltu äänestysprosentin jatkuvaa alamäkeä. Historioitsija ei näe asiaa yhtä dramaattisena.
"Ensimmäisissä eduskuntavaaleissa äänestysvilkkaus oli 70,7 prosenttia. Se oli ennätys vuoteen 1945 saakka. 1960- ja 1970 luvuilla äänestysvilkkaus ylitti 80 prosenttia. Siitä on tultu alaspäin eli nyt ollaan palattu siihen, missä ollaan oltu muutama vuosikymmen sitten."
Hän ei usko, että äänestysvilkkaudessa tapahtuu oleellisia muutoksia.
" Niin kauan kuin ihmisistä tuntuu siltä, että puolueet ovat "saman värisiä", kokoisia ja hajuisia, ei se siitä paljon muutu."