Pääkirjoitus

Uusia Uk­rai­na-avauk­sia

Uudet avaukset Itä-Ukrainan konfliktin ratkaisemisessa ovat tarpeen, mutta vielä ei aika ole kypsä YK:n rauhan-turvaajien lähettämiseksi alueelle.

Uudet avaukset Itä-Ukrainan konfliktin ratkaisemisessa ovat tarpeen, mutta vielä ei aika ole kypsä YK:n rauhan-turvaajien lähettämiseksi alueelle.

Pitkittyneen sodan loppumisessa olisi Suomellakin vain voitettavaa.

Münchenin turvallisuuskonferenssissa Saksassa viikonvaihteessa käydyt keskustelut osoittavat, että maailmanpolitiikassa ei suinkaan olla menossa kohti liennytystä.

Kansainvälisessä turvallisuusympäristössä on menossa huolestuttavia trendejä, ja asiat ovat liukumassa huonoon suuntaan. Turvallisuuskonferenssin kuumemittari pikemminkin nousi kuin laski pari astetta, kun valtiojohtajat päästelivät höyryjä.

Euroopan tulevaisuudesta keskusteltaessa on vaikea loputtomiin sulkea silmiä omalla takapihalla jo neljä vuotta kestäneeltä Venäjän ja Ukrainan väliseltä kriisiltä ja Itä-Ukrainassa jatkuvalta sodalta.

Minskin sopimus on jäänyt pitkälti kuolleeksi kirjaimeksi, tulitaukosopimusta rikotaan päivittäin ja Krimin miehityksestä alkaneet talouspakotteet ovat purkamatta.

Naton entisen pääsihteerin Anders Fogh Rasmussenin tekemä selvitys mahdollisesta YK:n rauhanturvaoperaatiosta Itä-Ukrainassa on uusi yritys pohjustaa liennytystä.

Ajatus lähtee siitä, että Suomen, Ruotsin ja Itävallan kaltaisilla sotilaallisesti liittoutumattomilla mailla voisi olla edellytyksiä toimia Itä-Ukrainassa rauhanturvaajina. Fogh Rasmussen toimii Ukrainan presidentin Petro Poroshenkon konsulttina tässä asiassa.

Presidentti Sauli Niinistön mukaan Suomen täytyy olla henkisesti ja myös fyysisesti mukana, jos vähänkin näyttää siltä, että kriisi kyettäisiin ratkaisemaan. Suomella olisikin vain voitettavaa, jos Itä-Ukrainan tiukkaan umpisolmuun kiristettyä pattitilannetta päästäisiin löysentämään jostain kulmasta.

Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist pitää samaten ovea auki rauhanturvaajille, kunhan edellytykset täyttyvät.

SuunnitelmaYK:n rauhanturvaoperaatiosta, johon osallistuisi jopa 20 000 sotilasta Naton ulkopuolisista maista ja 4 000 poliisia, on vasta alkutekijöissään. Ensimmäinen välttämätön askel olisi, että osapuolet sitoutuisivat Minskin sopimukseen.

Tällaisesta ei ole edes viitteitä, Venäjä kun ei ole edes tunnustanut, että sen joukkoja taistelisi Itä-Ukrainassa. Venäjälle on ainakin lyhyellä tähtäyksellä edullista ylläpitää painetta Ukrainaa kohtaan jatkamalla konfliktia vaihtelevalla intensiteetillä.

Myönteistä sen sijaan on, että uusia avauksia tehdään. Jos kukaan ei tee mitään, mitään ei liioin tapahdu. Rauhanturvaajien lähettämiseen on silti vielä pitkä matka, sillä mikään maa ei lähetä rauhanturvaajia taisteluiden keskelle.

Vaikka Suomi on perinteisesti rauhanturvaamisen suurvalta, Itä-Ukrainan operaatiossa olisi suuria riskejä. Näin mittavaan tehtävään ei voi lähteä suin päin. Ennen kuin niin pitkälle päästään, erityisesti Venäjältä pitäisi löytyä todellista halua noudattaa Minskin sopimusta.

Venäjälle rauhanturvajoukot saattaisivat tarjota ulospääsyn, jos se katsoo, että rauhalla se saavuttaa enemmän kuin jäätyneellä konfliktilla. Mitään ratkaisevaa tuskin silti tapahtuu ennen Venäjän presidentinvaaleja.