C-poikien piirijoukkueturnausta pelataan Heinäpäässä kuudella kentällä vielä perjantaina ja lauantaina. 14-vuotiaiden mitalisijat ratkaistaan lauantaina klo 11.30 ja 15-vuotiaiden mitalisijat klo 13.
Palloliiton piirien parhaista pelaajista koottujen piirijoukkueiden turnauksessa on kysymys paljon muustakin kuin kullasta ja kunniasta: turnaus on ensimmäinen seula, josta lupaavimmat jalkapalloilijat poimitaan maajoukkuevalmennukseen.
Kahdentoista piirin C-juniorijoukkueet pelaavat oman turnauksensa sekä 14- että 15-vuotiaiden ikäluokissa. Pelejä seuraa silmä tarkkana kymmenkunta pelaajatarkkaajaa, joiden papereihin lupaukset kirjataan. Myöhemmin kootaan yhteen nuorimman poikamaajoukkueen valintaleiri.
"Systeemi on toiminut hyvin jo yli neljännesvuosisadan. Voi sanoa, että kaikki nykyiset maajoukkuepelaajamme ovat kulkeneet tämän haavin kautta", poikamaajoukkueiden valmentaja Timo Liekoski sanoo.
Piirijoukkueiden välillä on valtavat tasoerot. Helsinki ja Uusimaa - joissa pelaajamäärä on suurin - haravoivat joukkonsa kokoon hyvissä ajoin ennen kesäkuussa pelattavaa turnausta.
"Uusimaa esimerkiksi satsaa piirijoukkueisiinsa paljon. On leirejä ja otteluja ennen kaikkea syyskuun ja huhtikuun välisenä aikana, jota kutsun mustaksi aukoksi. Pienimmät piirit kasaavat joukkueensa vasta keväällä, joten ei liene vaikea arvata, kumpi sijoittuu paremmin myös tässä turnauksessa", Liekoski toteaa.
Parhaat pelaamaan parhaiden kanssa
Pohjois-Suomen ja Itä-Suomen piireistä viimeisen kymmenen vuoden aikana poikamaajoukkueisiin nousseet pelaajat ovat harvinaisuuksia.
"Resurssit ovat erilaiset. Yksi syy saattaa olla, että seuroissa ei ole uskallettu tehdä tasoryhmiä, jotta parhaat pelaisivat parhaiden kanssa. Toisaalta: jos seura hakee voittoja ja parhaat ovat samassa joukkueessa, ketä vastaan he sitten pelaavat kovia otteluja? Jos joukkue etenee voitosta toiseen, se ei kehitä pelaajia. Paras tilanne olisi, että alueella olisi monta hyvää seuraa", Liekoski pohtii.
Vakavana hälytysmerkkinä Liekoski näkee sen, ettei A-nuorten SM-sarjaan saada Suomesta kahtatoista joukkuetta.
"Pahimmassa tapauksessa nuoret poltetaan loppuun peluuttamalla heitä monissa joukkueissa, kun lahjakas poika napataan tahkoamaan jotain kolmosdivisioonaa. Siellä heitä vain taklataan kovemmin kuin omanikäisten sarjoissa."
Pula hyvistä valmentajista
Koko Suomessa on pula ammattitaitoisista valmentajista, jotka toimivat C- ja B-nuorten joukkueissa. Veri vetää hyvän valmentajan hakemaan menestystä aikuisten sarjoista.
"Onko hyviä valmentajia sitten Pohjois-Suomen nuorten joukkueissa suhteellisesti vielä vähemmän kuin muualla. Sitä kannattaa myös miettiä."
Timo Liekoski ei yhdy puheisiin, joiden mukaan Kaikki pelaa-järjestelmä ja Nuori Suomi-aate olisivat syypäitä lahjakkuuksien häviämiseen.
"Periaatteet ovat hyviä, kun puhutaan nappulaikäisistä. Mutta pitää tiedostaa myös kilpaurheilu: noin D-juniori-iässä (13 vuotta) pitää alkaa tehdä ratkaisuja, haluaako poika harjoitella ja kehittyä tosissaan vai onko pelaaminen vain satunnaista ajanvietettä. Siinä iässä alkaa olla tavoitteita, idoleita, päämääriä. Tässä vaiheessa pitäisi tasoryhmien astua kuvaan - näin parhaat saisivat kehittyä, mutta muutkin, kenties myöhemmin kehittyvät nuoret, saisivat riittävästi peliaikaa."
Talenttiakatemiat on keino saada eri seurojen A- ja B-ikäisiä nuoria samaan joukkueeseen. Liekosken mukaan akatemioiden oma sarja huhtikuussa ennen varsinaisen pelikauden alkua tasoittaa hyvin mustaa aukkoa.
"Meillä on paljon tekemistä lahjakkaiden pelaajien motivoinnissa. Valmentajilla pitää olla asiantuntemusta käsitellä oikein herkässä kehitysvaiheessa olevia pelaajia. Tässä riittää töitä koko maassa: yhtään lahjakkuutta ei ole vara hukata", Timo Liekoski sanoo.