Tässä hienossa maassa on sellainen vastenmielinen tapa, että monet hyvät hankkeet riistäytyvät liiallisuuksiin.
Hyviksi itsensä mielellään mieltävät ihmiset tempautuvat yhden asian fanaatikoiksi eivätkä lepää, ennen kuin alun perin hyvä hanke on viety äärimmäisyyksiin ja ylikin.
Otetaan tupakointi esimerkiksi. Alun perin tupakointia ryhdyttiin vastustamaan ja kieltämään siksi, että passiivinen tupakointi altistaa sivulliset tupakoinnin vaaroille. Silloin oltiin aivan oikealla asialla. On tietenkin väärin ja tuomittavaa, että tupakoitsija aiheuttaa terveydellistä vaaraa tai edes sen riskin toiselle, joka ei sitä tahdo.
Suomessa kun ollaan, maamme tupakkalaki sorvattiin maailman tiukimmaksi. Mutta joillekin hyville ihmisille tiukinkaan laki ei riitä, sillä tupakointi on heistä paitsi muillekin kuin tupakoijalle vaarallista, myös vastenmielinen tapa ja inhottavaa katsottavaa ja haisteltavaa. Ja laiskoille ominaista.
Tupakointi pitää kieltää kokonaan kaikilta! Se siitä alkuperäisestä ajatuksesta varjella ihmisiä passiiviselta tupakoinnilta.
Nyt joillekin työpaikoille on sitten julistettu täydellinen tupakointikielto, joka on paljon jyrkempi kuin Suomen laki. Siinä on minusta jotain outoa.
Hyvät tupakoimattomat ihmiset paheksuvat sitä, että tupakoitsijat lintsaavat töistä tupakkatauoillaan.
Paheksuntaan sisältyy minusta väite, että tupakoimattomat painavat itse töitä niin, etteivät heidän ajatuksensa, puheensa tai huomionsa karkaa työtehtävistä lainkaan päivän aikana. Tulee väkisinkin mieleen vanha juttu kivestä ja sen ensimmäisestä heittäjästä.
Oulun kaupunki kielsi siinä kieltämisen vimmassa nuuskaamisenkin. Sitä ei voi enää perustella järkisyillä. Nuuskaaminen ei vie työaikaa, ei kai aiheuta hajuhaittoja eikä mitään muitakaan tuntemuksia tai aistihavaintoja hyville ja tunnollisille. Olisikin mukava kuulla, millaista on passiivinen nuuskaaminen ja mitä siitä seuraa. Samaa logiikkaa noudatettaessa nikotiinipurukumit ja -laastarit pitäisi myös kieltää.
Hyvät ihmiset voisivat suunnata tarmonsa nyt jo uusiin huutaviin epäkohtiin, joita totta tosiaan riittää. Vaikkapa nyt siihen, mitä työpaikan laiskat tyhjänrupattelijat oikein suustaan päästävät.
Millä oikeudella joku esimerkiksi kertoo ostaneensa uuden auton? Siinähän menee monelta työtoverilta tunnelma ja työvire pilalle viikkokausiksi. Ja matkoilla leuhkimisella on sama vaikutus. Ja lapsista puhuminen voi tuottaa suurta mielipahaa ja työtehon laskua niille, joilla lapsia ei ole.
Siihenkin voisi kiinnittää ankaraa huomiota, mitä työpaikan huonot ihmiset syövät ja kuinka kauan. Väärät ravintotottumuksethan aiheuttavat vakavia terveyshaittoja; sydän- ja verisuonitauteja, liikalihavuutta, nivelsairauksia, diabetesta, dementiaa, toisin sanoen sairauslomia.
Hyvien ihmisten pitäisi saada valvoa sitä, että kaikki söisivät aina ravintoympyrän suosituksen mukaisen aterian. Hyvät voisivat tehdä huonoiksi epäiltyjen pöytiin valvontaiskuja tai järjestää pysyvän tarkastuspisteen ruokalinjan viimeiselle kaukalolle.
Samalla hyvät voisivat mitata kaikilta ruokailijoilta painoindeksin ja rasvaprosentin ja tulosten perusteella valvoa myös sitä, että kullekin jaettava ravintoympyräateria on oikeaa kokoa. Ylipainoisille pieni, alipainoisille isompi kasa kasviksia ja kuituja sun muita terveyseväitä.
Miksi vain tupakointiin tartutaan niin raivokkaasti? Jos muihinkin vastaaviin asioihin tartuttaisiin, menisivätkö hyvät ja pahat ihmiset sekaisin?
Voisiko siihen, kun hyvät ihmiset pähkivät huonompiaan koskevia sääntöjä ja kieltoja, tärvääntyä enemmän työaikaa ja -tarmoa kuin siihen, kun me huonot teemme niitä hyviä puistattavia asioitamme?