Venäjän ulkoministeriön kotisivuille ilmestyi hiukan ennen vuodenvaihdetta raportti, jollaista Suomen ulkopoliittinen johto ei ole aikaisemmin nähnyt. Venäjän hallitus oli laatinut poikkeuksellisen laajan arvion ihmisoikeustilanteesta maailmassa, mukaan lukien Suomessa.
Noin 90-sivuisessa raportissa päähuomion on varastanut Yhdysvallat, mutta myös Suomelle on uhrattu joitakin sivuja. Suomea moititaan oikeudenkäyntien pitkästä kestosta, rikkomuksista kotietsinnöissä, riittämättömästä oikeusavun säännöstöstä, venäjänkielisten syrjinnästä työelämässä ja huomattavan yleisestä perheväkivallasta. Lisäksi raportissa viitattiin pakolaistapauksiin ja isoäitien julmaan kohteluun. Kaleva uutisoi raportista tiistaina.
Raportin sisältö on ensi kuulemalla ärsyttävä - juuri kuten on sen tarkoituskin. Venäjä on ilmeisesti väsynyt kuulemaan jatkuvasti etenkin läntisen maailman esittämää arvostelua heikosta oikeusvaltiosta, korruptiosta, rajoitetusta lehdistönvapaudesta ja vaalivilpistä. Raportti on ennen muuta käsitettävä vastatoimeksi: länttä isketään sen omilla aseilla.
On totta, että edes Suomessa ihmisoikeudet eivät toteudu täydellisesti. Esimerkiksi liian kauan kestäviä oikeudenkäyntejä on vaikea kutsua muuksi kuin vakavaksi epäkohdaksi. Kuitenkin suomalainen oikeusvaltio ja perusoikeudet ovat kuitenkin aivan toisesta maailmasta kuin Venäjällä, jota voi ihmisoikeuksien osalta edelleen pitää pelkkänä kehitysmaana.
Venäjän poliittinen järjestelmä on muodostunut kahden vahvan miehen ja yhden vahvan puolueen pelikentäksi. Lisäksi on irvokasta, miten haluttomasti maan viranomaiset tarttuvat toimittajien murhiin tai miten helposti ikäviä kysymyksiä esittävä toimittaja menettää työnsä tai hakataan henkihieveriin.
Suomessa lisääntyneet vihapuheet ovat toistaiseksi sentään hyttysen ininää itäisen naapurin menoon verrattuna.
Ihmisoikeusaktivistina itsekin tunnettu ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) myöntää venäläisten kritiikin osin aiheelliseksi ja pitää hyvänä, että maassa keskustellaan vihdoin myös ihmisoikeuksista.
Suomen ulkopoliittisen johdon kohteliaisuus Venäjää kohtaan on suorastaan ylikorostunut. Vaikka hiljattaiset duuman vaalit on yleisesti arvioitu vilpillisiksi, presidentti Tarja Halonen, joka on ihmisoikeuskysymyksissä Tuomiojan hengenheimolaisia, pidättäytyi Venäjän poliittisen johdon arvostelusta.
Kun Tuomioja nyt jatkaa samalla ymmärtäväisellä linjalla, herää esiin se ajatus, että ongelmien näkeminen lähellä on jälleen vaikeampaa kuin kaukana.
Aivan kuten oli kylmän sodan aikana. Silloin se saattoi olla viisautta, EU-Suomen aikana ei enää ole. Kun Venäjä haluaa läheisempää yhteistyötä lännen kanssa, mistä uusimpana esimerkkinä on juuri päätetty WTO-jäsenyys, sen tulisi vihdoin keskittyä oman oikeusvaltionsa rakentamiseen ensiksi. Muita ehtii arvostella myöhemminkin.