Talouden käänteen merkeistä huolimatta Suomen työttömyyslukemat rumentuvat lähikuukausina. Työllisyyden kohennus vaatii rahan lisäksi uusia ideoita ja entisten tapojen tehokasta hyödyntämistä.
Eduskuntaoppositio jätti viime viikolla yhteisen välikysymyksen, jossa vaaditaan hallitusta muuttamaan talouspolitiikkaansa ja toimimaan työttömyyden kasvun pysäyttämiseksi. Oppositio perää etenkin nuorten työllistymistä parantavia esityksiä ja lisärahaa.
Huoli ei ole aiheeton, koska maan työttömyysaste kulkee kohti yhdeksää prosenttia, ja se raja puhkaistaneen syksyllä. Lomautettuja on nyt noin 40 000. Nuorten työllistymisongelmat vielä kärjistyvät lähipäivinä, kun työmarkkinoille tulee koulujen päätyttyä tuhansittain uusia työnhakijoita. Nuorten ohella työttömyys koettelee etenkin miesvaltaisia ammatteja
Hallitus veti heti samana päivänä mattoa välikysymyksen alta, kun työministeri Tarja Cronberg ilmoitti yli 60 miljoonan euron uudesta määrärahasta etenkin nuorten ja vastavalmistuneiden työllistymiseen. Se olisi luultavasti ollut tulossa ilman välikysymystäkin.
Työllisyyttä pitääkin tukea rahalla, joka vielä pitää kohdistaa niin, että sen teho on suurin. Tämä ei kuitenkaan riitä. Finanssipolitiikan ohella tarvitaan ennakkoluulotonta työvoimapoliittisten keinojen pohdintaa ja käyttöä.
Samoin työnantajilta pitää voida odottaa suurta malttia irtisanomisten ja lomautusten toimeenpanossa. Jos yritys on pannut osavuosituloksen heikkenemisen pelossa väkeä kotiin niin paljon, ettei edes vähäisiä tilauksia pystytä hoitamaan tai uusia vastaanottamaan, ollaan hakoteillä. Näitä hätäisiä kaiken varalta -lomautuksia on tullut esiin eri puolilla maata.
Työpaikkojen turvaamisen keinoissa meille voitaisiin hakea mallia Saksasta, jossa lyhennetty työviikko eli niin sanottu Kurzarbeit on laajasti käytössä. Siinä yritys maksaa esimerkiksi nelipäiväistä työviikkoa tekevälle työntekijälle tämän tekemistä päivistä, ja työvoimatoimisto korvaa puuttumaan jäävästä osasta kaksi kolmannesta.
Malli ei ole yhteiskunnalle halpa, mutta halvempi kuin korvausten maksaminen irtisanotuille tai kokonaan lomautetuille. Samoin tieto työpaikan säilymisestä merkitsee sitä, ettei työntekijän tarvitse kiristää kukkaronnyörejä äärimmilleen. Näin malli tukee myös kysyntää. Kurzarbeit myös pitää työntekijän kiinni työyhteisössään, mikä monelle on yhtä tärkeää kuin säännöllisesti juokseva palkka.
Kun maan valuutta ei euroaikana enää jousta suhdanteiden mukaan, joustamisen paine osuu vientiyrityksissä työvoimakustannuksiin, käytännössä työntekijämäärään. Sitä lähtökohtaa ei juuri voi muuttaa.
Työvoiman käytössä työtilanteiden mukaan ollaan Suomessa kuitenkin jälkijunassa. Vaihteluväli on liian jyrkästi täysien päivien ja viikkojen On-asennosta lomautusten ja irtisanomisten Off-asentoon.
Työtilanteen mukaan joustavat työaikamallit tosin pelottavat myös työntekijöitä, koska mallit voivat kuulostaa siltä, että ne toteutetaan yksinomaan niin kuin työnantaja määrää. On kuitenkin tutkimuksia, joiden mukaan työaikajoustot lisäävät työtyytyväisyyttä, vähentävät sairauspoissaoloja ja ylitöitä. Tyytyväisimpiä työaikajoustoihin ollaan, jos työtunteja voi kiivaana aikana kerätä työaikapankkiin ja pitää kertyneiden tuntien avulla sopivissa tilanteissa vapaapäiviä.
Työaikapankkeja lisäämällä Suomi ei nujerra nyt uhkaavaa työttömyyden kasvua, mutta suhdannevaihtelujen takia keinon käyttöä kannattaisi meillä reippaasti lisätä.