Tänään alkavien ylioppilaskirjoitusten uutuus on ainereaali. Se antaa oppilaalle paremmat mahdollisuudet keskittyä yhteen tai pariin mieliaineeseen. Toisaalta se voi ohjata elämänuraan vaikuttaviin valintoihin turhan varhain.
Suomen koulutusjärjestelmän kivijalkoihin kuuluva ylioppilastutkinto on uudistunut jälleen yhdestä kohtaa. Uusi ainereaalikoe tarkoittaa sitä, että entinen, kaikki reaaliaineet sisältävä yhden päivän koe jaetaan yksittäisten reaaliaineiden kokeiksi. Reaalikoepäiviä on sekä keväisin että syksyisin kaksi, ja yhtenä päivänä voi osallistua vain yhden aineen kokeeseen.
Uudistuksella on hyvät ja huonot puolensa. Entinen yhden päivän rysäys oli rankka. Nyt lukuaikaa jää myös kahden koepäivän väliin. Uusi koe vahvistanee myös reaaliaineiden arvoa ja asemaa, kun niitä kaikkia ei enää sumputeta samalle päivälle.
Uudesta järjestelmästä näyttää olevan myös se myönteinen seuraus, että yliopistojen pääsykoeruljanssia voidaan keventää. Esimerkiksi Oulun ja Helsingin yliopistoihin pääsee ensi kesästä alkaen lukemaan kemiaa ilman pääsykoetta, jos on kirjoittanut aineesta laudaturin tai eximian.
Päämäärästään varma ylioppilaskokelas voi siis varmistaa yliopistopaikkansa jo lukiossa ahkeroimalla.
Ylioppilaskokelaan kannalta ongelmia syntyy kuitenkin päätöksestä, jonka mukaan ensimmäisenä reaalikoepäivänä on mahdollista vastata vain tiettyjen aineiden kysymyksiin, jälkimmäisenä päivänä loppujen. Jos esimerkiksi haluaa vastata sekä fysiikan että biologian kysymyksiin, se ei onnistu. Näin siksi, että nämä aineet tarjotaan oppilaille samana päivänä, ja kahteen aineeseen siis ei samana päivänä voi osallistua.
Jos nyt fysiikan kirjoittava haluaa ehdottomasti vastata myös biologiaan, se onnistuu vasta ensi syksyn tutkintokerralla. Ja jos haluaisi ehdottomasti kirjoittaa vielä vaikkapa historian, joutuu reaalikokeensa hajauttamaan kolmeen tutkintokertaan. Useimmat oppilaat toki hajauttavat nytkin kirjoituksia aivan omasta tahdostaan.
Siinä missä ainereaali antaa oppilaalle oivat mahdollisuudet keskittyä muutamaan aineeseen, moni opettaja piti entistä koetta parempana laaja-alaisuuden mittaajana. Ainereaali myös ohjaa oppilaita tekemään elämänuraan vaikuttavia valintoja varhain, ehkä liian aikaisin. Lukioissa tarvitaan tämän takia tarmokasta opintojen ohjausta. Oppilailla ja heidän vanhemmillaan pitää myös olla valmiutta itsekin perusteellisesti pohtia näitä kysymyksiä.
Uudenlaisen reaalikokeen on toivottu lisäävän elinkeinoelämän menestykselle tärkeänä pidettyjen aineiden eli kemian ja fysiikan kirjoittamista. Ainakin kemian kohdalla toivo näyttää heti toteutuvan. Ylioppilastutkintolautakunnan viime vuosien tilastoista voi tutkia kuitenkin muitakin seikkoja, joilla on merkitystä Suomen menestyksessä. Yksi tällainen on kokelaiden osallistuminen eri kielten kirjoituksiin.
Koulujen kieliohjelmien kaventuminen näkyy valitettavalla tavalla myös ylioppilaskirjoituksissa. Englannin asema on tyrmäävän ylivoimainen. Kun esimerkiksi pitkän englannin kirjoitti viime vuonna noin 43 000 kokelasta, pitkän saksan kirjoittaneita oli 2 000 ja pitkän venäjän kirjoittaneita vain kolmisensataa.
Englannin asema maailmankielenä on kiistaton, mutta maassa tarvitaan muidenkin kielten osaajia. Surulliselta näyttää myös ruotsin suosion alamäki kirjoituksissa. Jos se merkitsee käytännössä myös ruotsin taitojen alamäkeä, nuoret sulkevat edestään monia uramahdollisuuksia.