Pääkirjoitus

Uusi yhden äänen enem­mis­tö

Vihreiden valtuustoryhmästä kokoomukseen loikannut Henry Viheriävaara keikautti samalla Oulun ylimmän päätöksentekoelimen voimasuhteita. Porvariryhmillä on nyt yhden paikan enemmistö Oulun valtuustossa. Viime kunnallisvaalien jälkeen vallan otti vasemmiston ja vihreiden akseli yhden äänen varassa.

Vihreiden valtuustoryhmästä kokoomukseen loikannut Henry Viheriävaara keikautti samalla Oulun ylimmän päätöksentekoelimen voimasuhteita. Porvariryhmillä on nyt yhden paikan enemmistö Oulun valtuustossa. Viime kunnallisvaalien jälkeen vallan otti vasemmiston ja vihreiden akseli yhden äänen varassa.

Tiukat voimasuhde-erot ovat tuttuja Oulussa. Niiden turvin on joskus tehty kovaakin politiikkaa, mutta vakuuttavimmat tulokset on saavutettu konsensuspolitiikan avulla. Neljän vahvan puolueen kaupungissa voimasuhteiden heilahtelu on jatkossakin todennäköistä. Siksi nytkään ei kannata provosoida eikä liiemmin provosoituakaan voimasuhteiden heilahduksen takia. Yhden äänen enemmistö sopii huonosti kaupungin johtamiseen, oli se millä ryhmittymällä hyvänsä.

Viheriävaara loikkasi ryhmään, joka ilmeisesti vastaa paremmin hänen näkemyksiään. Se vain ihmetyttää, miksi asia ei valjennut vihreiden ryhmäsihteerin tasoiselle henkilölle jo ennen vaaleja. Tässä tapauksessa tosin vihreiden ryhmäjohtajakin myönsi, että viime vuoden kaupunginjohtajaäänestyksen jälkeen kahta rintamasta livennyttä vihreää valtuutettua "puhuteltiin". Se oli yksi syy loikkaan.

Keskustan ja kokoomuksen valtuustoryhmät ovat nyt Oulussa yhtä suuria. Vain vuosi ennen kunnallisvaaleja tapahtunut muutos ei vaikuta luottamustehtävien jakoon sen kummemmin. Esimerkiksi kaupunginhallituksessa säilyy enemmistö punavihreällä koalitiolla.

Vihreät tosin katsovat, ettei Viheriävaara voi toimia enää liikuntalautakunnan johdossa loikkansa jälkeen. He vetoavat valtuustossa tehtyyn ja allekirjoitettuun sopimukseen, että loikkarin on luovuttava kunnallisvaalituloksen perusteella annetusta luottamustehtävästään.

Kokoomus ei kuitenkaan tunnusta sopimuksen velvoittavuutta. Se on outoa. Tuollaisia sopimuksia ei kannata tehdä, jos niitä pidetään pelkkänä paperina. Kokoomuksella on myös lautakunnan varapuheenjohtajan paikka, joten asetelma liikuntalautakunnassa on loikan jälkeen poliittisesti epäterve.

Tässä tapauksessa olisi luontevaa, että Viheriävaara tekisi tilaa jollekin toiselle, mutta se on hänelle vaikeaa. Liikuntalautakunnan johtajuus on nimittäin profiloinut häntä kunnallispoliitikkona. Ilmeisesti puheenjohtajuuden säilyttäminen oli yksi loikan ehto.