Vaikka edessä oleva vuosi on vaaliton vuosi, se ei ole poliittisten valintojen nollavuosi. Ensimmäisenä pelin avaavat vihreät. He tekevät tammikuun lopulla jäsenkyselyn siitä, pitääkö puolueen asettaa oma presidenttiehdokas ja jos kyllä, kuka. Vastausajasta tulee lyhyehkö.
Vihreät tietävät jo kysymyksiin vastatessaan, että oma ehdokas ei presidentiksi pääse. Kisassa mukana olo kiinnostaa heitä siksi, että se antaa mahdollisuuden nostaa keskustelussa esiin vihreitä arvoja. Tästä on hyvät kokemukset edellisvaaleista, vaikka silloin Heidi Hautalan ääniosuus jäi kolmen prosentin tietämille.Tosin vaaliasetelma tulee nyt olemaan aivan erilainen kuin vuoden 2000 vaaleissa. On täysin mahdollista, että vihreiden ehdokas jää keskusteluringissä statistiksi perussuomalaisten Timo Soinin rinnalle.
Mitään valmista nimilistaa vihreät eivät jäsenkyselyssään presidenttiehdokkaaksi tarjoile. Ehdokkaat kartoitetaan avoimella kysymyksellä.
Spekulaatioissa ovat vahvoilla kansanedustajaksi palannut Heidi Hautala ja päinvastaisen liikun europarlamenttiin tehnyt Satu Hassi. Myös YK:n ympäristöohjelmien palveluksessa oleva ja Euroopan vihreiden puheenjohtajana toimivan Pekka Haaviston nimi on pyörinyt taustakeskusteluissa. Sen sijaan oikeuskansleri Paavo Nikula on jo antanut alustavillekin kyselijöille rukkaset.
Myös puheenjohtaja Osmo Soininvaaran nimen yli voi vetää viivan. Soininvaara tietää itsekin, ettei ulkopolitiikka ole hänen vahvimpia alojaan. Hän ei ehdokkaaksi lähde, vaan miettii sitä, jatkaako vihreiden puheenjohtajana. Soininvaaraa kutkuttaa palata tutkijaksi. Toisaalta kaikki tietävät, että hän nautti ministerinä olostaan edellisessä hallituksessa. Puheenjohtajan paikkakaan ei ole hänelle ollut mitenkään vastenmielinen, vaikka Soininvaara vaalitappion ensitunnelmina väläytteli lähtöään.
Puolueen säännöt sallivat Soininvaaralle vielä yhden kaksivuotispestin. Hän lupailee vastaustaan helmikuun alussa, mutta haluaisi samalla tietää, mitä seuraajaehdokkaiden nimiä nousee esille. Kenelle tahansa Soininvaara ei halua puoluetta jättää. Tähän asti on puhuttu eniten kansanedustaja Anni Sinnemäestä.
Presidentti Tarja Halonen on jo ratkaisunsa tehnyt, vaikkei suostu sitä vielä kertomaan. Suu supussa kulkee myös SDP:n puheenjohtaja, eduskunnan puhemies Paavo Lipponen. Sen sijaan demaririveissä kuuluu kuhinaa, että Lipposta taivuteltaisiin vielä jatkamaan SDP:n puheenjohtajana. Itsestään selvää hänen lähtönsä ensi kesäkuussa pidettävässä puoluekokouksessa ei ole. Lipposessa on virtaa yhä.
Lipponen ei ole tyytynyt jäähdyttelemään puhemiehen korokkeella. Hän on kiertänyt ahkerasti maailmaa, mutta vähintäänkin yhtä kiivastahtisesti kotimaassa. Jotkut ovat jo nähneet puheenjohtajan menossa myös vaalityön merkkejä.
Toki on aivan mahdollista, että puheet Lipposen tukijoiden liikehdinnästä ovat silkkaa hämäystä ja ajanpeluuta, jotta puheenjohtajakisa ei ryöpsähtäisi valloilleen liian aikaisin. Lipponen on itse sanonut, että hän kertoo kantansa aikaisemmin kuin Kalevi Sorsa, joka ilmoitti jättävänsä puheenjohtajuuden huhtikuun alussa 1987. Siis kahta kuukautta ennen puoluekokousta.
Nyt on uskottu ja odotettu, että Lipponen tulisi ilmoituksineen ulos helmikuun loppupuolella. Toisaalta SDP:llä on maaliskuun lopulla puoluevaltuuston kokous. Sekin olisi oiva paikka ilmoitukselle, mutta siellä pitäisi päättää jotakin myös aikataulutuksesta, vaikka itse ehdokkaan asettaminen saatetaan ihan hyvin siirtää kesän puoluekokouksesta loppuvuoden puoluevaltuustolle.
Lipposen ilmoituksen ajankohdan taas valitsee Lipponen itse. Ulkopuolisten toiveet, vetoomukset eivätkä edes painostukset paina Lipposen vaa'assa pätkääkään.
Ilmapuntarin tarkkailijat ovat vain huomioineet, että ilmassa on tiettyjä jännitteitä. Ulkoministeri Erkki Tuomioja, joka lupasi kertoa ennen joulua, lähteekö hän puheenjohtajakisaan, otti aikalisän. Puoluesihteeri Eero Heinäluoma, jota on pidetty itsestään selvänä kruununprinssinä, on pitänyt viime aikoina ulospäin vähän matalampaa profiilia, vaikka hänen pukinsorkkansa on yhä lähes kaikessa mukana.
Lipponen puolestaan kepitti myös Heinäluomaa, kun demariryhmä valitsi ryhmäpuheenvuoron pitäjää turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen selontekoon. Poikkeuksellisesti Lipponen puuttui valintaan ja "määräsi" mahtikäskyllään puhujaksi eduskuntaryhmän puheenjohtajan Jouni Backmanin. Tätä edelsi raju riita ryhmässä.
Riitelyn pieni sivujuoni oli se, että puhujan nimeä puitiin ennen ryhmän kokousta pienellä porukalla työvaliokunnassa. Kokousten välillä ulos ehti luikahtaa vain yksi pitkä mies. Niinpä ryhmäkokouksessa jotkut "osasivat" nostattaa heti rähinän siitä, ettei puheen pitäjä ollut kukaan puolustusvaliokunnassa istuvista. Ei siis Heinäluomakaan, jonka kerrotaan tässä vaiheessa syventyneen papereihinsa niin kuin asia ei häntä lainkaan kiinnostaisi.
Mutta puheenjohtajataistossa Heinäluoma ei ole toimeton mies. Puolueen ay-siivessä on jo pitkään tehty taustatyötä hänen puolestaan. Reijo Laitinen kiirehtikin joulun alla kuuluttamaan MTV3:n uutisissa: SDP:n johtoon tarvitaan uusi voima ja sellainen on Eero Heinäluoma. "Se ei hyvältä kuulosta", Laitinen totesi siitä, että tunnustelujoukot ovat liikkeellä Lipposen jatkon puolesta.
Saman tien kansanedustaja Heli Paasio lupautui Tuomiojan tukijoukkoihin, mikäli tämä kisaan lähtee. Näin ollen taisto käy kulisseissa jo kiivaana. Enää odotellaan ilmoituksia.