Tanskassa syntyi suuri kohu, kun äärivasemmalla sijaitseva Enhedslisten-puolue huhtikuun lopulla nimitti 25-vuotiaan islamilaisen naisen Asmaa Abdol-Hamidin ehdokkaakseen seuraaviin kansankäräjävaaleihin. Asmaa pitää huivia ja aikoo pitää sitä myös kansankäräjillä, jos hänet valitaan.
Tieto sai siirtolaisiin kielteisesti suhtautuvaan Tanskan kansanpuolueeseen kuuluvan papin Soren Krarupin reagoiman välittömästi:
"Sikäli kun hakaristi on natsismin vertauskuva, se on verrattavissa islamilaiseen huiviin", Krarup korosti ja katsoo, että huivin pitäminen kansankäräjillä on vastoin perustuslakia.
Useimmat kansankäräjien jäsenet ovat sanoutuneet jyrkästi irti Krarupin lausunnoista, mutta Asmaan nimitys on joka tapauksessa käynnistänyt Tanskassa kansalaiskeskustelun sekä islamista että maan poliittisen kentän vasemmistosiivestä.
Monet poliitikot ja yhteiskunnalliset keskustelijat sanoutuvat irti islamilaisen huivin edustamasta naiskäsityksestä, kun taas toiset ovat sitä mieltä, että on kunkin oma asia, miten pukeutuu.
Asmaa Abdol-Hamid on taustaltaan palestiinalainen ja uskova muslimi. Se on saanut monet ihmettelemään, miten sosialistinen puolue voi nimittää ehdokkaakseen henkilön, joka tuo uskonnollisuuttaan esille niin selvästi ja jota on lisäksi syytetty siitä, että hän ei ole sanoutunut selvästi irti kuolemanrangaistuksesta.
Kuten tunnettua, Karl Marx oli sitä mieltä, että uskonto on oopiumia kansalle.
Uusi piirre Asmaa Abdol-Hamidista käydyssä väittelyssä on se, ettei hänen uskonsa myöskään salli hänen kätellä vastakkaista sukupuolta olevia henkilöitä. Sen sijaan hän tervehtii asettamalla käden sydämensä päälle. Sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Helle Thorning-Schmidt on todennut asiasta, että tällaiset säännöt etäännyttävät sukupuolia toisistaan sen sijaan, että ne edesauttaisivat yhteistyötä.
Asmaa Abdol-Hamidin huivia koskeva problematiikka on kuitenkin mutkikasta, ja nykyisin huivista on lähinnä tullut muoti nuorten musliminaisten keskuudessa.
Se on eräänlaista kapinaa länsimaisia arvoja vastaan. Eikä Asmaa sitäpaitsi ole mikään alistettu nainen.
Hän on koulutettu sosiaalineuvoja ja hän on varttunut kuuluisassa Vollsmosen siirtolaiskaupunginosassa Odensessa ja tuntee tätä ghettoa koettelevat lukuisat sosiaaliset ongelmat omakohtaisesti. Hän on myös ollut mukana monissa television keskusteluohjelmissa ja tuo näkemyksensä niissä esille hyvin itsevarmasti.
Pienelle Enhedslisten-puolueelle Asmaan nimittäminen on tuonut sekä etuja että haittoja. Kaikki eivät puolueessa suinkaan ole yhtä mieltä siitä, että Asmaa todella edustaa heidän poliittista linjaansa, mutta ainakin hän on tuonut puolueelle paljon julkisuutta ja antanut sille näkyvyyttä, jota sen kuusi kansankäräjäedustajaa eivät tähän mennessä ole pystyneet sille tuomaan.