Suomen puoluekenttä on turhankin pirstaleinen.
Voimassa olevan vaalijärjestelmän takia eri vaalipiireissä on jopa yli kymmenen prosentin piileviä äänikynnyksiä. Niiden takia monien kansalaisten äänet "menevät hukkaan" eli demokratia ei toteudu parhaalla mahdollisella tavalla.
Nykyinen vaalijärjestelmä suosii kiistatta suuria puolueita, jotka saavat enemmän edustajapaikoista kuin niiden ääniosuus edellyttäisi.
Samalla nykyjärjestelmä sorsii etenkin keskisuuria puolueita, joiden kannatus voi vaihdella voimakkaasti vaalipiiristä toiseen. Nyt tässä epäkiitollisessa asemassa on etenkin vihreät.
Eduskunnan käsittelyssä olevaan uuteen vaalijärjestelmään sisältyykin ehdotus tasauspaikoista, joiden avulla eduskuntavaalien suhteellisuus paranisi.
Tasauspaikat kieltämättä monimutkaistavat paikkajakoa ja hidastavat vaaliyönä viimeisten paikkojen selvittelyä. Nämä seikat ovat kuitenkin toissijaisia yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden paremman toteutumisen kannalta.
Pyrkimys nykyistä oikeudenmukaisempaan vaalitulokseen vaatii vastapainokseen äänikynnyksen. Jos äänikynnystä ei otettaisi käyttöön samaan aikaan, pirstaleinen puoluekenttä todennäköisesti sirpaloituisi tasauspaikkajärjestelmän myötä entisestään.
Äänikynnys ei voi olla liian korkea eikä liian matala. Hallituksen esitykseen sisältyvä, mutta väliaikaisesti perustuslakivaliokunnassa nurin äänestetty kolmen prosentin äänikynnys on käypä kompromissi.
Alempi, valiokunnan kannattama kahden prosentin kynnys ruokkisi yhden asian liikkeitä sekä nopeasti nousevia ja kuolevia puolueita.
Varsinkin RKP ajaa matalampaa äänikynnystä. Puolue on kuitenkin tähän asti ylittänyt kolmen prosentin rajan tuskitta.
Sitä paitsi äänikynnys on käytössä monissa verrokkimaissa, ja kolmen prosentin kynnys on kansainvälisessä vertailussa varsin kohtuullinen. Sitäkin voi kysyä, onko kieli menettämässä merkitystään puolueen olemassaolon perusteena.
Suomen sisäpolitiikassa on ollut viime vuodet kolme suurta, kaksi keskisuurta ja useampia pieniä puolueita. Voimasuhteiden takia hallitukseen on tarvittu aina kaksi kolmesta suuresta puolueesta enemmistöhallituksen rungoksi.
Tästä on seurannut, että sisäpolitiikka on ollut hyvin vakaata, mutta samalla myös vaihtoehdotonta.
Puoluekentän tiivistyminen olisi askel kohti enemmistöparlamentarismia, jossa äänestäjien valittavina olisi nykyistä selkeämpiä vaihtoehtoja. Se voisi lisätä politiikan kiinnostavuutta.
Kolmen prosentin äänikynnyksen vaalilakiesitys hyväksytään lopettelevassa eduskunnassa hallituspuolueiden voimin. Esitys ei kuitenkaan perustuslain muutoksena tule voimaan ennen kuin se hyväksytään uudessa eduskunnassa.
Läpimeno ei ole siten suinkaan kirkossa kuulutettu, koska suurista puolueista keskusta ja kokoomus suhtautuvat uudistukseen haaleasti ja SDP vastustaa. Demarit haluaisivat nivoa vaalipiirejä kun taas niiden pysyminen ennallaan on tärkeätä keskustalle.