Suomi tuijottaa nyt herkeämättä ensi sunnuntain presidentinvaalien ratkaisevaan toiseen kierrokseen. Kun siitä piinasta päästään, kannattaa alkaa seurata tarkalla katseella myös sitä, mitä tapahtuu Ruotsin sisäpolitiikassa. Pohjanlahden takana pidetään 17. syyskuuta valtiopäivävaalit, joissa on pelissä tavanomaista enemmän.
Suurin kysymys tietysti kuuluu, pystyvätkö sosiaalidemokraatit Göran Perssonin johdolla pitämään kiinni lähes esikoisoikeudestaan hallitusvaltaan vai onnistuuko neljän porvaripuolueen rintama, allianssi, sysäämään demarit vallasta. Suomelle ei ole lainkaan yhdentekevää, minkä värinen hallitus pitää ohjaksia länsinaapurissa seuraavalla vaalikaudella. Yhtä lailla Suomen presidentinvaalin tulos on Ruotsille äärimmäisen tärkeä.
Ruotsissa on ollut toisen maailmansodan jälkeen vain muutama ei-sosiaalidemokraattinen hallitus, pätkittäin vuosien 1976 ja 1994 välillä. Syksyn vaaleja varten maltillinen kokoomus, kansanpuolue, keskustapuolue ja kristillisdemokraatit ovat perustaneet allianssin, jonka tavoite on perustaa yhteishallitus. Allianssi aikoo esittää yhteisen ohjelman kuukausi ennen vaaleja. Sen nokkamies, kokoomusjohtaja Fredrik Reinfeldt on noussut mielipidekyselyissä Perssonia suositummaksi. Reinfeldtiä piti viime tiedustelussa luotettavana tai erittäin luotettavana johtajana 48 ja Perssonia vain 32 prosenttia haastatelluista.
Demarien suosio yleensä ja Perssonin erityisesti on laskenut. Persson oli valtansa kukkuloilla 2002 hyvin menneen EU-puheenjohtajakauden ja syyskuun 2001 terroristi-iskujen jälkeen. Persson tyri kuitenkin perin pohjin satoja ruotsalaisuhreja vaatineessa tsunamissa, eikä hänen suosionsa ole sen koommin palannut ennalleen. Valtiopäivien perustuslakivaliokunta aloittaa useiden ministerien tsunamikuulemiset tänä talvena, ja niiden jälkiaalto voi hyvinkin ulottua syyskuun vaaleihin asti.
Kokoomuksen kannatus ei ole nyt kovin kaukana demareista. Allianssin vahva kohta on se, etteivät sen jäsenet ole tasavahvoja; energia ei mene keskinäiseen nahisteluun. Allianssin heikko lenkki on eriseuraisuus yhdessä peruskysymyksessä eli siinä, pitäisikö Ruotsin hakea Nato-jäsenyyttä vai ei. Kansanpuolue kannattaa, keskustapuolue vastustaa, ja kokoomus on valmis Nato-jäsenyyteen, mutta vain jos demarit ovat samaa mieltä.
Naapurimaiden vaalituloksista, joihin Suomessa täytyy presidentinvaalin lisäksi laskea ensi vuoden eduskuntavaalit, on looginen yhteys siihen, millaisia turvallisuuspoliittisia valintoja ne tekevät lähivuosina eli hakevatko ne, hakeeko vain toinen ja jättävätkö molemmat hakematta sotilasliitto Naton jäsenyyttä.
Hivenen kärjistäen voi sanoa, että molemmissa maissa sosiaalidemokraatit painavat tällä hetkellä turvallisuuspolitiikassa jarrua kun taas johtavilla konservatiivipuolueilla on jalka valmiina kaasulla. Halosen voiton Suomessa ja demarien Ruotsissa voisi olettaa ainakin lykkäävän Nato-ratkaisua kun taas Niinistön voitto ja maltillisen kokoomuksen johtaman allianssin voitto Ruotsissa voisivat nopeuttaa sitä.
Yleensä ottaen Ruotsin Nato-keskustelu on ollut Suomea varovaisempaa. Suomessa Nato-optio on pantu virallisiin kirjoihin ja kansiin, mutta Ruotsissa edes optiota ei ole virallisesti olemassa. Asian kääntöpuoli on tietysti se, että Ruotsi teki jo kylmän sodan aikana salaista sotilaallista yhteistyötä Yhdysvaltain kanssa ja oli käytännössä jo tuolloin Naton ydinasevarjon alla. Sen sijaan puoluetasolla Ruotsissa on menty Suomea pidemmälle. Lähes kymmenen prosentin kannatuksen omaava kansanpuolue on jo suoraan ehdottanut, että Ruotsin tulisi hakeutua Natoon.
Nato- ja muita puolustuskysymyksiä puitiin Ruotsissa tammikuun puolivälissä Folk och försvar -järjestössä, joka on kansankodin turvallisuuspoliittinen keskustelukerho. Siellä pidettiin kiinnostavia puheenvuoroja, jotka liittyvät suoraan myös Suomeen. Esimerkiksi puolustusvoimien komentaja Håkan Syrén sanoi Ruotsin puolustusresurssien olevan niin tiukalla, ettei sillä olisi kohta enää varaa kansalliseen puolustuspolitiikkaan. Syrén piti mahdollisena, että Ruotsi voisi valvoa naapurien kanssa, siis esimerkiksi Suomen kanssa, yhdessä ilma- ja merialueita. Kokoomuksen Reinfeldt puolestaan kyseenalaisti yleisen asevelvollisuuden.
Suomen presidentinvaalikampanjassa eniten on herättänyt huomiota Niinistön vaalilause "työväen presidentti". Sen keksijäksi on arvuuteltu milloin ketäkin kampanjan taustapirua, mainostoimisto Bob Helsingistä lähtien. Oikea vastaus taitaa olla kuitenkin Ruotsi. Kokoomusjohtaja Reinfeldt risti puolueensa "uudeksi työväenpuolueeksi" kauan ennen Suomen presidentinvaalikampanjaa ja aikoo käyttää sitä iskulauseenaan myös syksyn valtiopäivävaaleissa.
Sekä Niinistö että Reinfeldt kalastelevat samoilla kannatusvesillä, joita demarit Pohjanlahden molemmin puolin ovat tottuneet pitämään yksinoikeutenaan. Reinfeldt jopa osallistui Niinistön vaalitilaisuuteen ennen vaalien avauskierrosta. Perssonia ei ole Halosen tilaisuuksissa näkynyt. "Niinistö on toivottoman kaukana (Halosesta)", Dagens Nyheter kertoi Reinfeldtin matkasta kertoneessa uutisessaan. Se tosin julkaistiin kauan sitten, 9. tammikuuta