Kaikkien niiden, jotka ovat veikkailleet pitkää ja raastavaa finaalisarjaa, ei tarvitse vielä vetää sanojaan takaisin. Odotusarvo kuuteen tai jopa seitsemään peliin on edelleen olemassa.
Tilanne on uusi molemmille joukkueille, ja polttopisteeseen nousee nyt henkinen kovuus. Miten joukkueet pystyvät käsittelemään tilannetta, joka on uusi molemmille.
Voittamisen kulttuuria hiukan vastustajaansa huonommin tunteva JYP on enää kahden ottelun päässä Suomen mestaruudesta. Lähellä vai kaukana? Jos asiaa kysyy Risto Dufvalta, mestaruus on valovuosien päässä. Ainakin.
Dufvalla varmasti riittää töitä, ettei joukkuelajeissa niin turmiollinen hyvänolon tunne pääse pesiytymään Keski-Suomen hurrikaanin keskiöön.
Kärpät sitä vastoin ei ole koskaan finaalisarjassa joutunut 0-2-tilanteeseen takaa-ajajaksi. Mutta tämäkin asetelma on tällä kaudella tullut joukkueelle tuttuakin tutummaksi. Takaa-ajoa koko kausi; ensin runkosarjan hänniltä porras portaalta ylös, ja sitten pudotuspeleissä avausmaalin antaminen vastustajalle on ollut enemmän sääntö kuin poikkeus.
Miten Kärpät käsittelee tilannetta, jossa mestaruus on edelleen neljän voiton päässä? Kuten kapteeni Ilkka Mikkola asian esitti, kopin tunnelmasta se lähtee.
Jääkiekko on paitsi maalintekopeli, mutta myös maalinestopeli, jonka JYP osaa tässä valtakunnassa kiistatta kaikkein parhaiten. Pelaajia ei haittaa tai harmita, että joukkue vetäytyy kuoreensa tai sumppuun ja heittää tarvittaessa vaikka 30 pitkää kiekkoa.
Kärppähyökkääjien edessä on kookkaita pakkeja ja kenties valtakunnan paras maalivahtikaksikko. Mutta jostakin niitä aukkoja Kärppien olisi löydettävä.
Daniel Corson ratkaisuhalukkuus on edelleen hukassa, vaikka hän Jyväskylässä keskiviikkona olikin joukkueen ainoa maalintekijä. Kanadalaisen ammattimiehen pitäisi pystyä parempaan, mutta onko liian vähäinen kokemus kivikovasta play off -maailmasta liian suuri rasite.
Toisella saranapelaajalla Jari Viuhkolalla on kyllä kokemusta näistä foorumeista, mutta hänkään ei vielä ole näyttänyt todellista suuruuttaan.
Asetelma finaalisarjassa on sikäli varsin selvä, että Kärpät tarvitsee sunnuntaina voiton Jyväskylässä, jotta joukkue voisi realistisesti haaveilla seurahistorian kuudennesta mestaruudesta.
Jos näin käy, ja sama trendi jatkuu Oulussa tiistaina, tilanne on yhtäkkiä tasan - ja kilpajuoksu kohti Kanada-maljaa siis täysin auki.
Pääsiäislauantaina nelostietä pitkin kohti Jyväskylää matkaa joukkue, joka tietää olevansa ahdingossa, mutta samaan hengenvetoon se uskoo pystyvänsä nousemaan pystyyn tanakasta sillasta.
Kärppien puolesta puhuvat kokemus kovista peleistä sekä tietoisuus siitä, että takaa-ajo on onnistunut monta kertaa aikaisemminkin.
JYP taas saa vietyä kolmannen finaalin kotiareenalleen, jossa on varsin huono jää, Oulua pienempi kaukalo ja huippuhurmioon itsensä virittänyt kotiyleisö. Tähän kun vielä lisää puolustuspelin tiiviyden, Kärppien menestyksen tiellä on (liian) iso rivi kysymysmerkkejä.
Jyväskylän hurmoksen tietävät ja tuntevat jo kaikki, mutta Oulussa haetaan vasta askelmerkkejä. Kun ottelukuuluttaja ruinaa yleisöä tekemään aaltoja, eikä siinä onnistu, voi tehdä vain yhden johtopäätöksen.
Jos ei ole joukkue vielä finaalivireessä, ei ole yleisökään.
Jouko Vuorjoki
jouko.vuorjoki@kaleva.fi