Hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta totesi marraskuussa, että valtion tuottavuusohjelma etenee tavoitteiden mukaisesti. Ohjelma on toteutunut siinä mielessä, että valtion työpaikkoja on karsittu kovalla kädellä. Eri asia on, miten on käynyt varsinaisen tuottavuuden kanssa.
Valtiontalouden tarkastusvirasto puolestaan arvioi, että vaikka väkeä on vähennetty, se ei ole merkinnyt tuottavuuden parantumista. Ainoastaan sitä, että töitä pusketaan nyt vähemmällä väkimäärällä.
On kaksi eri asiaa vähentää väkeä ja lisätä tuottavuutta. Parhaimmillaan ne toimivat yksiin. Yleensä se, että väen vähennykset johtavat tuottavuuden nousuun, edellyttää myös muita toimia kuin pelkkää tekijöiden määrän vähentämistä.
Työn tuottavuuden perään huudetaan kaikilla aloilla, niin yksityisellä kuin julkisella sektorilla. Tuottavuudessa on itua. Tarkoittaahan se sitä, että toiminnat järjestetään uudella tavalla, jotta saadaan enemmän aikaan vähemmällä työllä. Tehottomuus puolestaan johtaa toimintojen näivettymiseen ja käy ennemmin tai myöhemmin kalliiksi.
Erilaiset pelit ja vehkeet on kehitelty helpottamaan työntekoa. Miksi niitä ei sitten käytettäisi, jos niiden avulla voidaan korvata vaikkapa yksitoikkoisia, raskaita tai ihmistyövoimalla kalliiksi käyviä tehtäviä? On luonnollista, että tekniikan suomia mahdollisuuksia halutaan käyttää hyväksi.
Valtion tuottavuusohjelma ei ole rakentunut tämän perusviisauden varaan, vaan sen lähtökohdaksi on otettu mekaaninen työpaikkojen määrän supistaminen. Siinä ohjelma on toki tehnyt tehtävänsä. Palkollisten määrä on pudonnut 90 000:sta 82 000:een ja on lähivuosina vähenemässä vielä 5 000.
Tämä ei ole johtanut tuottavuuden kohentumiseen. Syy on siinä, ettei toimintojen rakenteisiin ole kyetty puuttumaan. Jos tuottavuutta haetaan, on ensityöksi mietittävä, mitä tehtäviä pitää hoitaa ja missä laajuudessa. Onko jotain, josta voidaan vallan luopua? Tuottavuuden nosto vaatii myös kykyä virtaviivaistaa organisaatioita.
Tuijottaminen pelkkiin ihmismääriin vie harhateille. Pahimmillaan työpaikoilla joudutaan tyytymään vain siihen, että vanhoja töitä kasataan niille, joilla töitä on ennestäänkin liikaa. Tällä tiellä on lyhyet jäljet. Ennemmin tai myöhemmin ihmiset uupuvat ja organisaatiot nilkuttavat.
Valtion tuottavuusohjelman toteuttaminen on johtanut jopa siihen, että vaikka työntekijöiden määrää on vähennetty, kustannukset ovat kasvaneet. Luulisi, että kun toimintoihin haetaan lisää tehoa näinä talouden ankeina aikoina, kulujen vähentämistä pidetään yhtenä merkittävänä tavoitteena.
Poliitikkojen tehtävä on määritellä, mitä töitä valtion kannattaa tehdä ja mitkä tehtävät on viisasta jättää markkinoiden hoidettaviksi. Tätä linjausta tarvitaan nyt. Vasta se tarjoaa pohjan tavoitella todellista tuottavuutta ja säästöjä.
Eri tahoilla on ehätetty vaatia koko tuottavuusohjelman lopettamista. Vaatimus on oikeutettu, ellei suuntaa saada muutetuksi.