Eläkkeellelähdön lykkääminen on ainoa keino säilyttää hyvinvointijärjestelmä, arvioi Ruotsin pääministeri Göran Persson (sd.) Hän osallistui maanantaina yhdessä pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) kanssa korkean tason hyvinvointiseminaariin Espoon Hanasaaressa. "Tarvitaan uusi sopimus sukupolvien välille", kuuluttaa puolestaan professori Anthony Giddens nostamaan ikäresurssit Euroopassakin oikeaan arvoonsa.
Pääministeri Persson on äärimmäisen huolissaan siitä, miten eläkkeet maksetaan jatkossa, kun yhä useampi työntekijä siirtyy eläkkeelle. "Emme tule ratkaisemaan tätä työvoimatuonnilla", Persson ennakoi viitaten siihen, miten 60-luvulla Ruotsi rahtasi työvoimaa busseilla Suomesta.
"Väestön ikäjakauma on ratkaiseva kysymys hyvinvointimallille", hän sanoo. Ainoa keino turvata hyvinvointivaltio onkin Perssonin mukaan se, "että työskentelemme niin kauan kuin mahdollista". Lisäksi on huolehdittava parhaasta mahdollisesta koulutuksesta, hän painottaa.
Jos työssäoloaikaa jatketaan vuodella nykyisestä 59 ikävuodesta, työvoimaa on käytössä 2,5 prosenttia nykyistä enemmän. "Jos töitä jatketaan 65. ikävuoteen asti, työvoimatarjonta nousee Ruotsissa 10 prosenttia", Persson vetoaa.
"Hyvinvointi on sitä, että vedetään yhtä köyttä, että kaikilla on turvallinen olo." Hyvinvointi myös kulkee käsikädessä taloudellisen kasvun kanssa. Niinpä esimerkiksi Thaimaassa syntyvyys on jo yhtä alhainen kuin Ruotsissa. Myös yhden lapsen politiikkaa harrastava Kiina törmää vielä ikääntymisongelmaan, Persson ennakoi.
Persson hälyttää jättäytymästä umpikujaan. Hän muistuttaa, että Euroopassa on useita maita, jotka eivät ole vielä uusineet eläkejärjestelmäänsä.
Pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) lupaa, ettei pohjoismainen hyvinvointipolitiikka katoa kartalta. Mutta se vaatii vastausta kahteen haasteeseen.
"Vanheneminen käy nopeammin kuin luulemme", Vanhanen varoittaa. Vuonna 2030 Suomessa on jo puoli miljoonaa eläkeläistä enemmän kuin tänään. Toinen haaste on mullistus maailmantaloudessa, Kiinan nousu maailman teolliseksi työpajaksi.
Vanhanen kehottaa muutosvalmiuteen, mutta ei ryhdy papereitta esiintyvän Perssonin tapaan yhtä selväsanaiseksi. Sen sijaan hän kuuluttaa ratkaisun avaimia Euroopan neuvoston maaliskuun kokoukselta, missä työllisyys, kasvu ja kilpailukyky olisi nostettava ensi asioiksi.
Riskin johtamista
Valtaapitävien oikusta pohjoismaisen hyvinvointivaltiomallin tulevaisuutta piti kaavaileman Hanasaaren kulttuurikeskuksessa suljettujen ovien takana, ilman mediaa. Onneksi salailuyritys kaatui valtioneuvoston lehdistövastaavien vastarintaan. Semminkin kun pääpuhujaksi oli houkuteltu aikamme tunnetuin sosiologi, professori Anthony Giddens.
Giddens lanseerasi 80-luvulla globalisaatio-käsitteen, suurimman nykyisen peikkomme. Hän myös popularisoi apukeinon tarkastella ongelmia eli "kolmas tie" -käsitteen. "Kolmas tie ei ole mikään keskitie, vaan se on olennainen perusteltaessa ydinarvoja, kuten solidaarisuutta, sosiaalisia ja taloudellisia mahdollisuuksia."
"Hyvinvointivaltio on myös riskinjohtamisjärjestelmä", Giddens toteaa. Sillä järjestelmän kautta yksilöt ovat valmiimpia kohtaamaan ongelmia elämässään.
"Riskin rakenne on kuitenkin dramaattisesti muuttunut", professori viittaa sekä yksilöllisyyden että demokratian esiinmarssiin. "Ne ovat enemmän syynä kuin globalisaatio." Milloinkaan maailmassa emme ole olleet näin riippumattomia, Giddens arvioi ja toteaa naisten ja lasten olevan muutoksessa kovimmilla.
Onnellisuuden rajat
Professori ehdottaakin, että hyvinvoinnin sijaan puhuttaisiin asioista niiden omilla, yksilöllisillä nimillä: "Pitäisi puhua onnellisuudesta, tyytyväisyydestä tai itsekunnioituksesta enemmän kuin hyvinvoinnista." Esimerkiksi onnellisuus nousee vain tiettyyn rajaan asti. Rajojen kautta koko järjestelmän sopivuutta voidaan ehkä myös arvioida paremmin.
Ikääntyminen taas ei ole pelkästään ongelma, se on myös myönteinen asia monille, professori tietää. Hän selvästi inhoaa sitä, että eläkeläinen nähdään vain riippuvaisena, gettoon rajoitettuna olentona.
"Tarvitaan uusi sopimus sukupolvien välille", Giddens huudahtaa: "Hei, teillä on valtava varanto."
Amerikkalaiset ovat aina tienneet käyttää iäkkäämpien kanssaihmistensä kykyjä hyväkseen. Sikäläisissä yliopistoissakaan ei ole käytössä ikärajoja. Niinpä Giddensin oma opinahjo London School of Economics and Political Science on vasta menettänyt kolme erinomaista, mutta yli-ikäistä professoria Yhdysvaltoihin.
Myös köyhyyden raja on jatkossa tajuttava liikkuvaksi. Saksalaisista esimerkiksi 40 prosenttia on joskus kokenut köyhyyttä. Uudessa palveluyhteiskunnassa, missä kolmannes työntekijöistä toimii pienipalkkaisina ilman erityistä osaamista, on huolehdittava tasa-arvosta. "Näistä töistä on voitava edetä", Giddens painottaa muutostarvetta.
Seminaariin oli kutsuttu arvovaltainen vierasjoukko, 30 yhteiskunnallista vaikuttajaa sekä Ruotsista että Suomesta, kuten Nokian pääjohtaja Jorma Ollila ja Ruotsin teollisuuden keskusliiton Svenskt näringslivin voimanainen toimitusjohtaja Ebba Lindsö. "Vapaata ajattelua edistämään" tarkoitettua seminaaria johti Åbo Akademin uusi kansleri, ministeri Christoffer Taxell.